Raportointi osana potilasturvallisuutta Honkaharjun sairaalan päivystyksen ja ensihoidon välisessä potilasluovutustilanteessa
Kimmo, Juho; Leikas, Pilvi (2015)
Kimmo, Juho
Leikas, Pilvi
Saimaan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504295517
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504295517
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkoituksena oli perehtyä ensihoidon ja sairaalan päi-vystyspoliklinikan väliseen raportointiin potilaan luovutustilanteessa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta. Opinnäytetyössä haastateltiin sekä sairaalan ulkopuolella työskenteleviä ensihoitajia että päivystyspoliklinikalla työskenteleviä sairaanhoitajia. Opinnäytetyöllä haluttiin selvittää, millaista ensihoitajien antama raportointi on, miten raportointi vaikuttaa potilasturvallisuuteen sekä millaisena hoitajat kokevat raportointitilanteen.
Aiheen valinta lähti kiinnostuksesta potilasturvallisuutta kohtaan potilaan luovutustilanteessa. Kommunikoinnin tiedetään olevan osasyynä suureen osaan terveydenhuollon haittatapahtumista joten opinnäytetyöllä haluttiin selvittää raportoinnin toteutumista ja vaikutusta potilasturvallisuuteen.
Opinnäytetyön kohteena olivat Imatran kaupungin Honkaharjun päivystyksen sairaanhoitajat ja sinne potilaita tuovat Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) ensihoitajat. Teoriaosuus koottiin perehtymällä kirjallisuuteen sekä aiempiin tutkimuksiin raportoinnista ja potilasturvallisuudesta. Aineisto hankittiin kahdella eri haastattelukerralla. Molemmat haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina. Ensimmäisenä haastateltiin potilaita sairaalaan tuovia ensihoitajia ja toisena päivystyksen sairaanhoitajia. Saatu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulosten perusteella raportointi on pääsääntöisesti hyvää. Raportointi koetaan sisällöllisesti riittävän kattavaksi ja raportointitilanteeseen keskitytään ja se on kahdensuuntaista. ISBAR- raportointimalli ei ollut päivystyksen sairaanhoitajille kovinkaan tuttu. Tuloksissa suurimmiksi ongelmiksi osoittautuivat yksityisyyden puute ja varsinaisen raportointitilan puute. Myös vuoron vaihdot koettiin haasteellisiksi raportoinnin kannalta.
Jatkossa tutkimuksen voisi toistaa esimerkiksi yliopistosairaalassa, jolloin tutkimusjoukko saataisiin isommaksi. Lisäksi voitaisiin tutkia yksityiskohtaisemmin kommunikaation vaikutuksia haittatapahtumiin sekä järjestää ISBAR- koulutusta.
Aiheen valinta lähti kiinnostuksesta potilasturvallisuutta kohtaan potilaan luovutustilanteessa. Kommunikoinnin tiedetään olevan osasyynä suureen osaan terveydenhuollon haittatapahtumista joten opinnäytetyöllä haluttiin selvittää raportoinnin toteutumista ja vaikutusta potilasturvallisuuteen.
Opinnäytetyön kohteena olivat Imatran kaupungin Honkaharjun päivystyksen sairaanhoitajat ja sinne potilaita tuovat Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) ensihoitajat. Teoriaosuus koottiin perehtymällä kirjallisuuteen sekä aiempiin tutkimuksiin raportoinnista ja potilasturvallisuudesta. Aineisto hankittiin kahdella eri haastattelukerralla. Molemmat haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina. Ensimmäisenä haastateltiin potilaita sairaalaan tuovia ensihoitajia ja toisena päivystyksen sairaanhoitajia. Saatu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulosten perusteella raportointi on pääsääntöisesti hyvää. Raportointi koetaan sisällöllisesti riittävän kattavaksi ja raportointitilanteeseen keskitytään ja se on kahdensuuntaista. ISBAR- raportointimalli ei ollut päivystyksen sairaanhoitajille kovinkaan tuttu. Tuloksissa suurimmiksi ongelmiksi osoittautuivat yksityisyyden puute ja varsinaisen raportointitilan puute. Myös vuoron vaihdot koettiin haasteellisiksi raportoinnin kannalta.
Jatkossa tutkimuksen voisi toistaa esimerkiksi yliopistosairaalassa, jolloin tutkimusjoukko saataisiin isommaksi. Lisäksi voitaisiin tutkia yksityiskohtaisemmin kommunikaation vaikutuksia haittatapahtumiin sekä järjestää ISBAR- koulutusta.