Työhyvinvointijohtamisen kehittäminen vankilassa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää rikosseuraamusesimiesten työhyvinvointijohtamista ja vahvistaa heidän osaamistaan valvontahenkilökunnan hyvinvoinnin tukemisessa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa rikosseuraamusesimiesten nykyisistä valmiuksista ja tunnistaa kehittämistarpeita, joiden kautta työhyvinvointia voidaan johtaa tavoitteellisemmin ja vaikuttavammin. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: millainen on rikosseuraamusesimiesten työhyvinvointijohtamisen nykytila vankilassa, miten rikosseuraamusesimiehet kokevat omat vaikutusmahdollisuudet työhyvinvoinnin tukemisessa sekä millaisia kehittämistarpeita esihenkilötyössä tunnistetaan työhyvinvoinnin johtamisen näkökulmasta.

Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä ja sitä varten haastateltiin seitsemää (7) rikosseuraamusesimiestä. Haastattelumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Haastattelukysymykset muodostettiin tutkimuskysymysten pohjalta neljän eri teeman alle. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys rakentuu työhyvinvoinnista ja sen kehittämisestä sekä johtamisesta, sen kehittämisestä ja esihenkilöiden johtamisesta.

Tulokset osoittivat, että vanginvartijoiden työhyvinvointia heikensi erityisesti resurssipula, työn kuormittavuus ja yhteisöllisyyden puute. Esimiesten aikaa kului operatiiviseen työhön, mikä vaikeutti henkilöstöjohtamista. Työhyvinvoinnin johtaminen koettiin vaihtelevaksi ja henkilöstä riippuvaiseksi. Toisaalta esimiesten läsnäolo, tuki ja hyvä työyhteisö koettiin vahvistavina tekijöinä. Resurssipulaan ja taloudelliseen puoleen ei koettu olevan vaikutusmahdollisuuksia, mutta perehdytykseen ja arjen tukeen pystyttiin vaikuttamaan.

Kehitysehdotuksena nousi henkilöstöresurssien riittävyyden ja työnjakoon selkeyttäminen, jotta esihenkilöt voivat keskittyä varsinaiseen johtamiseen operatiivisen työn sijaan. Tavoitteena olisi vahvistaa työhyvinvointijohtamista luomalla yhtenäiset ja systemaattiset käytännöt, erityisesti varhaiseen puheeksi ottoon, palautteenantoihin ja esihenkilötyön prioriteetteihin. Esihenkilöiden jaksamista ja osaamista tuettaisiin lisäämällä työnohjausta, reflektointimahdollisuuksia sekä vahvistamalla esihenkilöiden perehdytystä. Lisäksi johtamisen linjaa ja puuttumiskäytäntöjä olisi tarpeen yhdenmukaistaa luomalla yhteiset periaatteet esihenkilön toiminnalle eri tilanteissa ja vahvistamalla rohkeutta puuttua mahdollisiin ongelmiin jo varhaisessa vaiheessa.