Kohti tulevaisuustietoista työyhteisöä: kokemuksia osallistavasta tulevaisuustyöpajasta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata tulevaisuustyöpajaan osallistuneiden työntekijöiden kokemuksia tulevaisuustyöskentelystä. Tavoitteena on tuottaa tietoa tulevaisuustyöskentelyn vaikutuksista ja selvittää, voidaanko tulevaisuussuuntautuneella työpajatyöskentelyllä vahvistaa työyhteisön tulevaisuustietoisuutta. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan toimintaterapiayksikön kanssa.

Maailma muuttuu nopeasti, ja kyky visioida toivottuja tulevaisuuksia sekä toimia niiden saavuttamiseksi on keskeistä koko ihmiskunnan selviytymisen kannalta. Tulevaisuustiedon hyödyntäminen edellyttää tulevaisuustietoisuuden vahvistamista, ja osallistavat tulevaisuustyöpajat tarjoavat yhden keinon tulevaisuustietoisuuden vahvistamiseen. Tulevaisuustietoisuus tarkoittaa yksilön kykyä ymmärtää, ennakoida ja valmistautua tulevaisuuteen. Viisiulotteinen malli sisältää aikakäsityksen, toimijuuteen liittyvät uskomukset, avoimuuden vaihtoehdoille, systeemikäsityksen ja vastuullisuuden.

Tutkimuksessa tutkittiin tulevaisuustyöpajan vaikutuksia monimenetelmätutkimuksen avulla, jossa yhdistettiin määrällinen Futures Consciousness Test (FC-testi) -kysely ja laadullinen puolistrukturoitu yksilöhaastattelu. Määrällisten tulosten perusteella osallistujien tulevaisuustietoisuus heikkeni työpajan jälkeen. Laadullinen aineisto nosti näkyväksi myös myönteisemmän ja moniulotteisemman näkökulman, mikä syvensi ymmärrystä ilmiön kompleksisuudesta. Haastattelujen perusteella työpaja muun muassa laajensi osallistujien aikaperspektiiviä, lisäsi avoimuutta vaihtoehdoille ja mahdollisuuksille sekä laajensi systeemikäsityksiä.

Aineisto osoitti, että pysyvän muutoksen aikaansaaminen yhden tulevaisuustyöpajan avulla on haastavaa. Tämä voi johtua siitä, että useat tulevaisuustietoisuuden ulottuvuudet ovat suhteellisen vakaita persoonallisuuden piirteitä, joita ei ole helppo muuttaa yhden työpajatapahtuman kautta. Organisaatioissa onkin tärkeää huolehtia ennakointiprosessien jatkuvuudesta, sillä ennakointitaitojen oppiminen edellyttää pitkäjänteisyyttä ja toistoa. Vaikka työpajan aikaansaamaa muutosta oli vaikea mitata, voidaan erilaisten tulevaisuuksien pohtiminen ja niistä keskusteleminen nähdä jo itsessään merkityksellisenä.

Tulevaisuuden käsittelyyn liittyi myös ristiriitaisia tunteita. Haastateltavat kertoivat kokeneensa pelkoa ja ahdistusta, erityisesti liittyen negatiivisiin tulevaisuusodotuksiin ja maailman tilanteen epävarmuuteen. Koska tulevaisuustyöskentely haastaa usein osallistujien tunteita ja epävarmuuden hahmottaminen voi olla kuormittavaa, on tulevaisuustyöskentelyssä tärkeää antaa tilaa myös toiveikkuudelle ja optimismille. Huumori ja leikillisyys voivat toimia välineinä, joiden avulla realistinen varautuminen ja inspiroiva toiveikkuus voidaan sovittaa yhteen.

Tulevaisuustyöpajojen vaikutuksia olisi jatkossa kiinnostavaa tarkastella pitkittäistutkimuksen avulla tai syventymällä tiettyihin tulevaisuustietoisuuden osa-alueisiin. Tulevaisuustyöskentely edellyttää myös esihenkilöiltä kiinnostusta ja osaamista. Esihenkilöiden näkökulma onkin tärkeä jatkotutkimuksen kohde: mitä osaamista he tarvitsevat voidakseen tehokkaasti edistää keskusteluja tulevaisuudesta työntekijöiden kanssa, ja miten tulevaisuusajattelu voitaisiin kytkeä luontevasti osaksi arjen johtamistyötä.