Vastaanottojen sisäisen perehdyttämisen kehittäminen erikoissairaanhoidossa
Pakalén, Jonna (2025)
Pakalén, Jonna
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112229080
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112229080
Tiivistelmä
Hoitotyön laadun kehittäminen parantaa potilasturvallisuutta, potilaskokemusta ja työtyytyväisyyttä, kun taas riittämätön perehdytys voi kuormittaa hoitajia, viivästyttää hoitoa ja heikentää potilasturvallisuutta (Junttila ym. 2020; Peltokoski & Perttunen, 2006.)
Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää ja vahvistaa erikoissairaanhoidon vastaanottojen sisäisen perehdytyksen laatua. Tavoitteena oli parantaa perehdytysprosessia siten, että se tukee sairaanhoitajien itsensä johtamista ja vahvistaa heidän työhyvinvointiaan. Toimeksiantajana toimi Länsi-Uudellamaalla sijaitsevan yliopistollisen sairaalan vastaanotot, joille tuotettiin kehittämissuunnitelma hyödyntäen kerättyä aineistoa ja aiempaa tutkimustietoa.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena kehittämistyönä hyödyntäen laadullista lähestymistapaa sekä palvelumuotoilun yhteiskehittämisen menetelmiä. Tutkimusprosessi eteni vaiheittain: Ensin määriteltiin tavoitteet ja rajaus, minkä jälkeen toteutettiin kaksi työpajaa. Ensimmäisessä työpajassa kartoitettiin sisäisen perehdytyksen nykytila ja laadittiin sidosryhmäkartta sekä SWOT-analyysi. Toisessa työpajassa ideoitiin uusia toimintamalleja ja kehittämisehdotuksia. Työpajoihin osallistui yhteensä 19 sairaanhoitajaa ja kaksi esihenkilöä eri erikoisalojen vastaanotoilta. Aineisto koostui kirjallisista ja suullisista havainnoista, keskusteluista ja post-it -muistiinpanoista, ja se analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan sisäisen perehdytyksen keskeisiä haasteita olivat rakenteen puuttuminen, ohjeistuksen hajanaisuus ja tiedon heikko saavutettavuus. Vahvuuksina nousivat esiin hyvä työilmapiiri, toimiva yhteistyö ja kehittämismyönteisyys. Kehittämiskohteiksi tunnistettiin perehdytysmateriaalien hajanaisuus, vastuiden epäselvyys sekä perehdytysprosessin rakenteelliset ja sisällölliset puutteet. Kehittämistyön tuloksena laadittiin sisäisen perehdytyksen kehittämissuunnitelma, joka sisältää toimenpiteitä perehdytysrakenteen selkeyttämiseksi, digitaalisten työkalujen (Teams-ympäristö) kehittämiseksi, osaamistavoitteiden määrittelyksi ja perehdytyksen laadun varmistamiseksi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että suunnitelmallinen ja rakenteeltaan yhtenäinen perehdytys tukee hoitotyön laatua, henkilöstön osaamisen kehittymistä ja työhyvinvointia sekä vahvistaa potilasturvallisuutta. Jatkokehittämisen painopisteitä ovat perehdyttäjien koulutuksen vahvistaminen, mentorointimallin kehittäminen, perehdytyksen vaikutusten arviointi sekä perehdytysprosessin jatkuva kehittäminen osana organisaation laadunhallintaa.
Asiasanat: perehdytys, hoitotyön laatu, itsensä johtaminen, työhyvinvointi
Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää ja vahvistaa erikoissairaanhoidon vastaanottojen sisäisen perehdytyksen laatua. Tavoitteena oli parantaa perehdytysprosessia siten, että se tukee sairaanhoitajien itsensä johtamista ja vahvistaa heidän työhyvinvointiaan. Toimeksiantajana toimi Länsi-Uudellamaalla sijaitsevan yliopistollisen sairaalan vastaanotot, joille tuotettiin kehittämissuunnitelma hyödyntäen kerättyä aineistoa ja aiempaa tutkimustietoa.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena kehittämistyönä hyödyntäen laadullista lähestymistapaa sekä palvelumuotoilun yhteiskehittämisen menetelmiä. Tutkimusprosessi eteni vaiheittain: Ensin määriteltiin tavoitteet ja rajaus, minkä jälkeen toteutettiin kaksi työpajaa. Ensimmäisessä työpajassa kartoitettiin sisäisen perehdytyksen nykytila ja laadittiin sidosryhmäkartta sekä SWOT-analyysi. Toisessa työpajassa ideoitiin uusia toimintamalleja ja kehittämisehdotuksia. Työpajoihin osallistui yhteensä 19 sairaanhoitajaa ja kaksi esihenkilöä eri erikoisalojen vastaanotoilta. Aineisto koostui kirjallisista ja suullisista havainnoista, keskusteluista ja post-it -muistiinpanoista, ja se analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan sisäisen perehdytyksen keskeisiä haasteita olivat rakenteen puuttuminen, ohjeistuksen hajanaisuus ja tiedon heikko saavutettavuus. Vahvuuksina nousivat esiin hyvä työilmapiiri, toimiva yhteistyö ja kehittämismyönteisyys. Kehittämiskohteiksi tunnistettiin perehdytysmateriaalien hajanaisuus, vastuiden epäselvyys sekä perehdytysprosessin rakenteelliset ja sisällölliset puutteet. Kehittämistyön tuloksena laadittiin sisäisen perehdytyksen kehittämissuunnitelma, joka sisältää toimenpiteitä perehdytysrakenteen selkeyttämiseksi, digitaalisten työkalujen (Teams-ympäristö) kehittämiseksi, osaamistavoitteiden määrittelyksi ja perehdytyksen laadun varmistamiseksi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että suunnitelmallinen ja rakenteeltaan yhtenäinen perehdytys tukee hoitotyön laatua, henkilöstön osaamisen kehittymistä ja työhyvinvointia sekä vahvistaa potilasturvallisuutta. Jatkokehittämisen painopisteitä ovat perehdyttäjien koulutuksen vahvistaminen, mentorointimallin kehittäminen, perehdytyksen vaikutusten arviointi sekä perehdytysprosessin jatkuva kehittäminen osana organisaation laadunhallintaa.
Asiasanat: perehdytys, hoitotyön laatu, itsensä johtaminen, työhyvinvointi
