Lisätyön ja ylityön määräytyminen ja korvaukset jaksotyössä sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla

Abstract

Opinnäytetyössä perehdyttiin lisätyön ja ylityön määräytymiseen jaksotyössä sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla. Lisäksi tutkittiin, miten lisä- ja ylityökorvaukset tulisi jaksotyössä korvata työntekijälle työlainsäädännön mukaisesti. Tavoite oli tutkia myös ammattiliittojen esiin tuomaa käytäntöä ylitöiden korvaamisesta tunti tunnista niin, ettei ylityötä pääse syntymään. Tällöin tehty ylityö otetaan pois saman tasoittumisjakson aikana.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin lainopillista tutkimusmenetelmää, sillä työn tietoperusta pohjautui vahvasti lainsäädäntöön ja tavoite oli selvittää, miten lisä- ja ylityöt tulisi korvata jaksotyössä ja miten se voimassa olevan oikeuden mukaisesti pitäisi toteutua. Lainsäädännön tulkintaan hyödynnettiin esimerkkejä oikeuskäytännöstä sekä oikeuskirjallisuutta. Käytännön esimerkkeihin käytettiin myös ammattiliittojen tuottamaa materiaalia.

Opinnäytetyössä verrattiin työaikalain ja työehtosopimusten sisältöä toisiinsa ja selvitettiin, mahdollistaako lainsäädäntö lisä- ja ylityöstä saatavien korvausten sopimisesta työehtosopimuksessa muulla tavalla kuin laissa on säädetty. Vertailtaviksi työehtosopimuksiksi valikoituivat kaksi työehtosopimusta sosiaali- ja terveydenhuoltoalalta; sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön työ- ja virkaehtosopimus, SOTE-sopimus sekä yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimus SOSTES.

Työaikalaki mahdollistaa toisin sopimisen työehtosopimuksella siitä, mitä työaikalaissa säädetään säännöllisestä työajasta, lisä- ja ylityöstä maksettavasta korvauksesta, lisä- ja ylityökorvauksen antamisesta vapaa-aikana sekä mitä säädetään työvuoroluettelosta. Kumpikaan työehtosopimus ei poikennut työaikalain määräyksistä lisä- tai ylitöiden korvaamistavoissa työntekijälle. Eroavaisuutta löytyi säännöllisen työajan määräyksistä.

Opinnäytetyön tavoitteena oli toimia tietolähteenä jaksotyötä tekevälle työntekijälle tuoden esiin, millainen korvaus lisä- ja ylitöistä olisi lainsäädännön mukaan saatava ja tarjoaako lainsäädäntö vaihtoehtoisia tapoja korvauksille rahallisen korvauksen rinnalla.