Kainuun turvakodin henkilöstön kokemuksia etäturvakotityöskentely-mallista
Mikkonen, Emmi; Moilanen, Maiju (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112429314
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112429314
Tiivistelmä
Opinnäytetyön toimeksiantajana toimii Kajaanissa sijaitseva Kainuun hyvinvointialueen turvakoti, joka toimii etäyksikkönä Oulun turvakodille. Kainuun turvakoti tarjoaa ympärivuorokautista majoitusta, välitöntä kriisiapua sekä tukea ja ohjausta lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille henkilöille ja perheille. Oulusta nimetään asiakkaille oma työntekijä, jonka kanssa väkivaltatyöskentelyä toteutetaan etäyhteyksiä hyödyntäen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Kainuun turvakodin henkilöstön kokemuksia etäturvakotityöskentely-mallista. Tavoitteena oli tuottaa tietoa mallin toimivuudesta, sen vahvuuksista ja kehittämiskohteista. Aihe on ajankohtainen, sillä etätyöskentely on yleistynyt sosiaalipalveluissa, mutta sen soveltamista turvakotityöhön on tutkittu vielä vähän. Tutkimus rajattiin Kainuun turvakodin henkilöstön kokemuksiin. Keskeisinä käsitteitä työssä tarkasteltiin turvakotia, etäturvakotia, lähisuhdeväkivaltaa, moniammatillista
yhteistyötä sekä etä- ja digisosiaalityötä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin sähköisellä Webropol-kyselyllä toukokuussa 2025. Kysely sisälsi neljä avointa kysymystä, johon viisi henkilöä vastasi anonyymisti. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä. Aineiston luokittelun tuloksena muodostui kaksi pääteemaa: työyhteisölliset tekijät sekä toiminnalliset ja rakenteelliset tekijät. Työyhteisölliset tekijät sisälsivät yläluokan yhteistyö ja kollegiaalinen tuki, kun taas toiminnalliset ja rakenteelliset tekijät koostuivat yläluokista työskentelyn organisointi ja kehittäminen sekä etätyön ja teknologian haasteet. Tulosten perusteella etäturvakotityöskentely koettiin toimivaksi malliksi, joka mahdollistaa turvakotipalvelujen toteuttamisen Kainuussa. Yhteistyö Oulun turvakodin kanssa kuvattiin sujuvaksi ja yhteiset tavoitteet sekä toimiva viestintä tukivat työn onnistumista. Kehittämistarpeina esiin nousivat lisääntyneen yhteydenpidon ja yhteisen koulutuksen tarve. Haasteeksi mainittiin laitteisto- ja yhteysongelmat sekä työn osittainen päällekkäisyys.
Tutkimuksen tulokset tarjoavat toimeksiantajalle arvokasta ja konkreettista tietoa etäturvakotityöskentelymallin kehittämisen tueksi sekä vahvistavat mallin toimivuutta osana turvakotipalveluiden kokonaisuutta. Jatkotutkimuksessa olisi tarkoituksenmukaista syventää ymmärrystä mallin toimivuudesta Oulun turvakodin henkilöstön näkökulmasta tai tutkia, miten asiakkaat kokevat väkivalta- ja kriisityön toteuttamisen etäyhteyksien välityksellä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Kainuun turvakodin henkilöstön kokemuksia etäturvakotityöskentely-mallista. Tavoitteena oli tuottaa tietoa mallin toimivuudesta, sen vahvuuksista ja kehittämiskohteista. Aihe on ajankohtainen, sillä etätyöskentely on yleistynyt sosiaalipalveluissa, mutta sen soveltamista turvakotityöhön on tutkittu vielä vähän. Tutkimus rajattiin Kainuun turvakodin henkilöstön kokemuksiin. Keskeisinä käsitteitä työssä tarkasteltiin turvakotia, etäturvakotia, lähisuhdeväkivaltaa, moniammatillista
yhteistyötä sekä etä- ja digisosiaalityötä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin sähköisellä Webropol-kyselyllä toukokuussa 2025. Kysely sisälsi neljä avointa kysymystä, johon viisi henkilöä vastasi anonyymisti. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä. Aineiston luokittelun tuloksena muodostui kaksi pääteemaa: työyhteisölliset tekijät sekä toiminnalliset ja rakenteelliset tekijät. Työyhteisölliset tekijät sisälsivät yläluokan yhteistyö ja kollegiaalinen tuki, kun taas toiminnalliset ja rakenteelliset tekijät koostuivat yläluokista työskentelyn organisointi ja kehittäminen sekä etätyön ja teknologian haasteet. Tulosten perusteella etäturvakotityöskentely koettiin toimivaksi malliksi, joka mahdollistaa turvakotipalvelujen toteuttamisen Kainuussa. Yhteistyö Oulun turvakodin kanssa kuvattiin sujuvaksi ja yhteiset tavoitteet sekä toimiva viestintä tukivat työn onnistumista. Kehittämistarpeina esiin nousivat lisääntyneen yhteydenpidon ja yhteisen koulutuksen tarve. Haasteeksi mainittiin laitteisto- ja yhteysongelmat sekä työn osittainen päällekkäisyys.
Tutkimuksen tulokset tarjoavat toimeksiantajalle arvokasta ja konkreettista tietoa etäturvakotityöskentelymallin kehittämisen tueksi sekä vahvistavat mallin toimivuutta osana turvakotipalveluiden kokonaisuutta. Jatkotutkimuksessa olisi tarkoituksenmukaista syventää ymmärrystä mallin toimivuudesta Oulun turvakodin henkilöstön näkökulmasta tai tutkia, miten asiakkaat kokevat väkivalta- ja kriisityön toteuttamisen etäyhteyksien välityksellä.