Itsensä johtamisen merkitys työhyvinvoinnille
Pöyhönen, Heidi (2025)
Pöyhönen, Heidi
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112529633
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112529633
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena oli itsensä johtamisen merkitys työhyvinvoinnille asiantuntijatyössä. Työn tavoitteena oli selvittää, millä tavoin itsensä johtamisen käytännöt tukevat työntekijän hyvinvointia työssä sekä miten esihenkilöt voivat edistää itseohjautuvuutta ja jaksamista. Työ tehtiin ilman toimeksiantajaa, mutta sen tuloksia voidaan hyödyntää erityisesti organisaatioissa, jotka kehittävät henkilöstönsä työhyvinvointia ja johtamiskäytäntöjä.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana, osin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui tieteellisistä artikkeleista, alan kirjallisuudesta ja vertaisarvioiduista julkaisuista, jotka käsittelivät itsensä johtamista, työhyvinvointia, työn imua ja johtajuutta. Aineisto analysoitiin laadullisesti, ja tulokset koottiin tutkimuskysymyksiin peilaten.
Tulosten perusteella laadukas itsensä johtaminen vahvistaa työhyvinvointia lisäämällä työn hallinnan tunnetta, palautumista ja merkityksellisyyttä. Esihenkilöiden mahdollistava ja valmentava johtamistapa sekä selkeät työohjeet tukevat työntekijöiden autonomiaa ja kyvykkyyden kokemusta. Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että itsensä johtaminen ja esihenkilötyö muodostavat yhdessä perustan kestävälle työhyvinvoinnille. Jatkossa aihetta olisi hyödyllistä tutkia empiirisesti organisaatioissa, joissa kehitetään työn hallintaa ja itseohjautuvuutta tukevia rakenteita.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana, osin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui tieteellisistä artikkeleista, alan kirjallisuudesta ja vertaisarvioiduista julkaisuista, jotka käsittelivät itsensä johtamista, työhyvinvointia, työn imua ja johtajuutta. Aineisto analysoitiin laadullisesti, ja tulokset koottiin tutkimuskysymyksiin peilaten.
Tulosten perusteella laadukas itsensä johtaminen vahvistaa työhyvinvointia lisäämällä työn hallinnan tunnetta, palautumista ja merkityksellisyyttä. Esihenkilöiden mahdollistava ja valmentava johtamistapa sekä selkeät työohjeet tukevat työntekijöiden autonomiaa ja kyvykkyyden kokemusta. Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että itsensä johtaminen ja esihenkilötyö muodostavat yhdessä perustan kestävälle työhyvinvoinnille. Jatkossa aihetta olisi hyödyllistä tutkia empiirisesti organisaatioissa, joissa kehitetään työn hallintaa ja itseohjautuvuutta tukevia rakenteita.
