Lapsen asema esitutkinnassa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää lapsen oikeudellista asemaa rikosprosessin esitutkinnassa. Työssä tarkasteltiin, miten lasta tulee lainsäädännön näkökulmasta esitutkinnassa kohdella, mitkä ovat hyviä käytänteitä lapsen kuulemisessa sekä miten lapsen asemaa esitutkinnassa voisi parantaa.

Opinnäytetyössä on käytetty tutkimusmenetelmänä oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia. Oikeudellisten lähteiden lisäksi työssä on hyödynnetty muun muassa rikos- ja pakkokeinotilastoja, joiden avulla on pyritty konkretisoimaan aiheen ajankohtaisuutta ja tärkeyttä. Tämän lisäksi työssä on hyödynnetty oikeuslähdeoppia tarkastelemalla oikeuskäytäntöä.

Vuonna 2024 esitutkintaan osallistui noin 70 000 lasta asianomistajana tai syylliseksi epäiltynä. Viimeisen viiden vuoden aikana määrä on kasvanut merkittävästi erityisesti rikoksesta tai rikollisesta teosta epäiltyjen lasten osalta. Lapsioikeudessa korostuu vahvasti ihmisoikeudellinen tavoite- ja säädösperusta. YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista takaa lapselle muun muassa oikeuden suojeluun sekä oikeuden tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa. Myös Suomen perustuslaki turvaa lapsen yhdenvertaisuuden ja osallisuuden. Opinnäytetyöllä on pyritty tuomaan esiin niin lapsen oikeuksien kuin erityisen suojelutarpeenkin tärkeyttä.

Keskeisenä havaintona työssä nousi viime vuosien lasten määrän merkittävä kasvu esitutkinnassa. Erityisesti tulisi ehkäistä ennalta rikoksia, joissa osallisina on lapsia ja nuoria. Varhaisen tuen merkitys on ensiarvoisen tärkeä riippumatta siitä, onko lapsi epäillyn vai asianomistajan asemassa. Lasten asemaa ja oikeusturvaa parantaisi huomattavasti rikosprosessien kestoaikojen lyhentäminen. Näin esimerkiksi saataisiin alkavia rikoskierteitä katkaistua tai toisaalta antaa mahdollisuus rikoksen uhriksi joutuneen lapsen jatkaa elämäänsä ilman, että esimerkiksi pahoinpitelyyn joutuisi palaamaan toistuvasti pitkänkin ajan kuluessa oikeusprosessin kestäessä joskus jopa vuosia.

The aim of this bachelor’s thesis was to examine the legal status of the child in the criminal investigation of criminal procedure. The study explored how children should be treated during criminal investigations from the perspective of legislation, what constitute good practices in hearing children and how the child’s position in criminal investigations could be improved.

Legal dogmatics was used as the primary method in the thesis. In addition to legal sources, crime and coercive measures statistics were utilized to illustrate the topicality and importance of the subject. Furthermore, case law was examined through the legal source theory.

In 2024, approximately 70,000 children participated in criminal investigations either as complainants or as suspects in Finland. Over the past five years, this number has increased significantly, particularly in relation to children suspected of crimes or criminal acts. Child law is strongly grounded in human rights objectives and regulatory frameworks. The UN Convention on the Rights of the Child guarantees, among other things, the child’s right to protection and the right to be heard in matters concerning them. The Finnish Constitution likewise safeguards the child’s equality and participation. This thesis sought to highlight both the importance of children’s rights and their need for protection.

A key finding of the study was the significant increase in the number of children involved in criminal investigations in recent years. Special emphasis should be placed on preventing crimes involving children and young people. Early support is very important, regardless of whether the child is in the position of suspect or complainant. The shortening of criminal procedures would significantly enhance children’s status and legal protection. This would, for example, help to break emerging cycles of crime or, conversely, allow child victims to continue their lives without having to repeatedly revisit incidents such as assaults during lengthy judicial processes that may last for years.