Psykososiaalisen tuen merkitys korvaushoidossa : hoitajien näkökulmasta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoiteena oli tutkia psykososiaalisen tuen merkitystä korvaushoidossa hoitajien näkökulmasta Helsingin päihdepalveluyksikkö Breikissä, joka kuuluu Diakonissalaitoksen konserniin (Rinnekodit). Työn tavoitteena oli tuottaa syvällistä tietoa siitä, kuinka psykososiaalinen tuki toteutuu käytännössä osana korvaushoidon palveluprosessia, millaista merkitystä sillä nähdään hoitotyössä, sekä tunnistaa mahdollisia haasteita ja kehittämistarpeita. Tutkimuksessa pyrittiin myös kartoittamaan hoitajien näkemyksiä siitä, miten psykososiaalista tukea voitaisiin kehittää entistä vaikuttavammaksi ja asiakaslähtöisemmäksi.

Tutkimus toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena, ja sitä varten haettiin tutkimuslupa Diakonissalaitoksen tutkimuseettiseltä toimikunnalta. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi yksikön hoitajia. Kyselyssä kartoitettiin hoitajien kokemuksia, näkemyksiä ja arvioita psykososiaalisen tuen merkityksestä korvaushoidossa. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla, mikä mahdollisti syvällisen ymmärryksen saannin hoitajien kokemuksista ja ajatuksista.

Tulosten mukaan hoitajat kokevat psykososiaalisen tuen keskeiseksi osaksi korvaushoitoa ja heidän työssään. Tuen vaikuttavuutta edistävät erityisesti hoitajan luottamuksellinen ja inhimillinen lähestymistapa, asiakkaan kuunteleminen sekä emotionaalinen läsnäolo. Hoitajat korostivat, että vahva hoitosuhde ja asiakkaan kokema turvallisuus ovat avainasemassa toipumisprosessin tukemisessa. Samalla tulokset paljastavat, että haastavia tekijöitä ovat henkilöstöresurssien riittämättömyys, mikä vaikeuttaa yksilöllisen tuen tarjoamista, sekä asiakkaiden monimuotoiset elämäntilanteet, jotka edellyttävät erilaisten menetelmien ja lähestymistapojen soveltamista.

Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin tarve kehittää hoitohenkilöstön osaamista edelleen psykososiaalisten tukemismenetelmien osalta sekä lisätä tietoisuutta asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimisesta palveluprosessissa. Hoitajat toivovat myös lisää koulutusta ja vertaisverkostoja, jotka tukisivat heidän ammatillista kehittymistään. Opinnäytetyössä pohdittiin myös digitaalisten työkalujen ja etäpalveluiden mahdollisuuksia psykososiaalisen tuen tehostamiseen, mikä voisi parantaa palvelujen saavutettavuutta ja monipuolisuutta.

Työn tulokset tarjoavat arvokasta tietoa korvaushoidon psykososiaalisesta tuesta päihdetyön kentällä ja mahdollistavat käytännön kehittämistoimenpiteiden suunnittelun. Ne auttavat ymmärtämään, miten inhimillinen vuorovaikutus ja hoitotyön laadukkuus voivat edistää asiakkaiden toipumista ja hyvinvointia. Tulosten pohjalta voidaan suositella, että tulevissa kehittämistoimissa keskitytään erityisesti hoitohenkilöstön osaamisen vahvistamiseen, resurssien turvaamiseen ja uusien, innovatiivisten tukemismenetelmien käyttöönottoon. Näin voidaan parantaa korvaushoidon vaikuttavuutta ja varmistaa, että asiakkaat saavat yksilöllistä ja kokonaisvaltaista tukea toipumisprosessissaan.