Tyypin 1 diabeteksen vaikutus nuorten psyykkiseen hyvinvointiin
Satama, Sini; Rantala, Milja; Kovanen, Pinja (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112830651
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112830651
Tiivistelmä
Tyypin 1 diabetes on krooninen sairaus, joka vaatii sairastuneelta jatkuvaa seurantaa, hoitoa ja sopeutumista arjessa. Se vaikuttaa laajasti paitsi sairastuneen, myös hänen läheistensä elämään. Nuorella diabeteksen hoito, hoitomotivaatio ja siihen liittyvä jaksaminen nousevat keskeisiksi teemoiksi. Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten tyypin 1 diabetes näkyy nuorten arjessa, tunteissa sekä sosiaalisissa suhteissa. Tavoitteena on selvittää, millaisia kokemuksia heillä on hoitomotivaatiosta, hoitoväsymyksestä ja saadusta tuesta.
Opinnäytetyön tutkimusote on laadullinen. Tietoa kerättiin viideltä 20–24-vuotiailta nuorilta aikuisilta, joilla on tyypin 1 diabetes. Kyselyn teemat käsittelivät arjen hallintaa, sosiaalista tukea, tunnetason vaikutuksia sekä hoitoväsymystä- ja motivaatiota. Saatu aineisto litteroitiin ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tuloksista ilmenee, että diabetes on jatkuvasti läsnä arjessa- erityisesti ruokailun, liikunnan ja verensokerin seurannan yhteydessä. Sosiaalista tukea saatiin erityisesti vanhemmilta sekä ystäviltä. Myös vertaistuen merkitys nousi vahvasti esiin. Hoitoväsymystä oli koettu etenkin teini-iässä. Ammattilaisten tuki koettiin usein riittämättömäksi ja ymmärryksen puute vaikutti negatiivisesti hoitomotivaatioon. Teknologian, kuten insuliinipumpun, koettiin helpottavan arkea ja tukevan hoitoa.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää tyypin 1 diabeteksen hoidon ja tuen kehittämisessä. Tulokset antavat viitteitä siitä, millaisia tarpeita ja haasteita nuorilla diabeetikoilla on arjessa, ja miten heidän tukemistaan voitaisiin parantaa esimerkiksi terveydenhuollossa. Jatkotutkimusaiheena voisi olla toiminnallinen opinnäytetyö, jossa kehitettäisiin nuorille diabeetikoille suunnattu tukimateriaali. Materiaalissa voitaisiin esitellä vertaistukimahdollisuuksia, luotettavia tietolähteitä, teknologisia ratkaisuja sekä käytännön vinkkejä arjen hallintaan.
Opinnäytetyön tutkimusote on laadullinen. Tietoa kerättiin viideltä 20–24-vuotiailta nuorilta aikuisilta, joilla on tyypin 1 diabetes. Kyselyn teemat käsittelivät arjen hallintaa, sosiaalista tukea, tunnetason vaikutuksia sekä hoitoväsymystä- ja motivaatiota. Saatu aineisto litteroitiin ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tuloksista ilmenee, että diabetes on jatkuvasti läsnä arjessa- erityisesti ruokailun, liikunnan ja verensokerin seurannan yhteydessä. Sosiaalista tukea saatiin erityisesti vanhemmilta sekä ystäviltä. Myös vertaistuen merkitys nousi vahvasti esiin. Hoitoväsymystä oli koettu etenkin teini-iässä. Ammattilaisten tuki koettiin usein riittämättömäksi ja ymmärryksen puute vaikutti negatiivisesti hoitomotivaatioon. Teknologian, kuten insuliinipumpun, koettiin helpottavan arkea ja tukevan hoitoa.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää tyypin 1 diabeteksen hoidon ja tuen kehittämisessä. Tulokset antavat viitteitä siitä, millaisia tarpeita ja haasteita nuorilla diabeetikoilla on arjessa, ja miten heidän tukemistaan voitaisiin parantaa esimerkiksi terveydenhuollossa. Jatkotutkimusaiheena voisi olla toiminnallinen opinnäytetyö, jossa kehitettäisiin nuorille diabeetikoille suunnattu tukimateriaali. Materiaalissa voitaisiin esitellä vertaistukimahdollisuuksia, luotettavia tietolähteitä, teknologisia ratkaisuja sekä käytännön vinkkejä arjen hallintaan.