Työturvallisuus etätyössä
Sällylä, Maria (2025)
Sällylä, Maria
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120432488
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120432488
Tiivistelmä
Etätyö vakiinnutti asemansa osana nykypäivän työelämää digitalisaation ja koronapandemian myötä. Muutos toi mukanaan uusia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita erityisesti työturvallisuuden ja työnantajan sekä työntekijän vastuiden näkökulmasta. Vaikka etätyö tapahtui työntekijän kotona tai muussa yksityisessä tilassa, työnantajalla säilyi edelleen velvollisuus huolehtia työn turvallisuudesta ja terveellisyydestä. Työturvallisuuslaki (738/2002), työsopimuslaki (55/2001), työaikalaki (872/2019) sekä työtapaturma- ja ammattitautilaki (459/2015) muodostivat sääntelyperustan, mutta ne eivät ottaneet suoraan kantaa etätyön erityispiirteisiin. Tämä loi epäselvyyksiä vastuunjaossa ja työntekijöiden oikeusturvassa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten työturvallisuuslainsäädäntö soveltuu etätyöhön ja millaisia oikeudellisia haasteita etätyö aiheutti työnantajan ja työntekijän vastuisiin. Tutkimus toteutettiin empiirisen oikeustutkimuksen menetelmin hyödyntäen lakitekstejä, viranomaisohjeita ja oikeudellista kirjallisuutta. Keskeisiä käsitteitä olivat työturvallisuus, etätyö, työnantajan sekä työntekijän vastuut.
Tulokset osoittivat, että työnantajan huolehtimisvelvollisuus ulottuu myös etätyöhön, mutta sen käytännön toteutus oli rajallista, koska työnantaja ei voinut valvoa työntekijän kotityöpistettä. Työntekijän vastuu korostui erityisesti ergonomian, työvälineiden käytön, tietoturvan ja työpisteen turvallisuuden osalta. Työtapaturma- ja ammattitautilain soveltaminen etätyöhön paljasti oikeudellisia epävarmuuksia, sillä kaikki etätyössä sattuneet vahingot eivät olleet korvattavia. Tämä saattoi heikentää työntekijän yhdenvertaisuutta ja oikeusturvaa verrattuna lähityöhön.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että nykyinen lainsäädäntö ei täysin vastaa etätyön erityispiirteisiin. Työturvallisuuden toteutuminen etätyössä edellyttää selkeämpiä säädöksiä, ohjeistuksia ja mahdollisesti lainsäädännön kehittämistä. Työnantajan ja työntekijän välinen yhteistyö, ennakoiva riskienhallinta sekä kirjalliset sopimukset etätyön ehdoista ovat keskeisiä tekijöitä turvallisen ja vastuullisen etätyökulttuurin rakentamisessa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten työturvallisuuslainsäädäntö soveltuu etätyöhön ja millaisia oikeudellisia haasteita etätyö aiheutti työnantajan ja työntekijän vastuisiin. Tutkimus toteutettiin empiirisen oikeustutkimuksen menetelmin hyödyntäen lakitekstejä, viranomaisohjeita ja oikeudellista kirjallisuutta. Keskeisiä käsitteitä olivat työturvallisuus, etätyö, työnantajan sekä työntekijän vastuut.
Tulokset osoittivat, että työnantajan huolehtimisvelvollisuus ulottuu myös etätyöhön, mutta sen käytännön toteutus oli rajallista, koska työnantaja ei voinut valvoa työntekijän kotityöpistettä. Työntekijän vastuu korostui erityisesti ergonomian, työvälineiden käytön, tietoturvan ja työpisteen turvallisuuden osalta. Työtapaturma- ja ammattitautilain soveltaminen etätyöhön paljasti oikeudellisia epävarmuuksia, sillä kaikki etätyössä sattuneet vahingot eivät olleet korvattavia. Tämä saattoi heikentää työntekijän yhdenvertaisuutta ja oikeusturvaa verrattuna lähityöhön.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että nykyinen lainsäädäntö ei täysin vastaa etätyön erityispiirteisiin. Työturvallisuuden toteutuminen etätyössä edellyttää selkeämpiä säädöksiä, ohjeistuksia ja mahdollisesti lainsäädännön kehittämistä. Työnantajan ja työntekijän välinen yhteistyö, ennakoiva riskienhallinta sekä kirjalliset sopimukset etätyön ehdoista ovat keskeisiä tekijöitä turvallisen ja vastuullisen etätyökulttuurin rakentamisessa.