Neuroepätyypillisen ikääntyneen tunnistaminen ja tukeminen sosiaali- ja terveyspalveluissa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten neuroepätyypillisiä ikääntyneitä voidaan tunnistaa ja tukea sosiaali- ja terveyspalveluissa. Neuroepätyypillisyydellä viitataan erityisesti autismikirjon häiriöihin ja ADHD:hen, mutta myös muihin neuropsykiatrisiin piirteisiin. Aihe on ajankohtainen, sillä nykyiset ikääntyneet sukupolvet ovat usein jääneet ilman diagnoosia nuoruudessa, jolloin tietoisuus ja diagnosointikäytännöt olivat vähäisiä. Tämä lisää riskiä virhediagnooseihin, tarpeettomiin tutkimuksiin ja väärin kohdistettuihin hoitoihin.

Opinnäytetyö toteutettiin kartoittavana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui 17 vertaisarvioidusta tutkimuksesta, jotka oli julkaistu vuosina 2010–2024 ja joissa tarkasteltiin yli 65-vuotiaita neuroepätyypillisiä henkilöitä. Aineiston analyysi tehtiin teemoittelun avulla, ja tulokset jaettiin kahteen pääluokkaan: tunnistamiseen ja tukemiseen liittyviin tekijöihin.

Tulosten mukaan tunnistamista vaikeuttavat muun muassa oireiden muuttuminen iän myötä, lapsuudenaikaisten dokumenttien puute ja liitännäissairaudet, jotka muistuttavat esimerkiksi muistisairauksien oireita. Arviointivälineitä on käytössä, mutta ikäspesifisiä ja validoituja menetelmiä tarvitaan. Tukemisen keskeisiä keinoja ovat lääkityksen huolellinen seuranta, psykoedukaatio, arjen rakenteiden ja apuvälineiden käyttö sekä ympäristön mukauttaminen.

Opinnäytetyö tuottaa uutta tietoa sote-ammattilaisten osaamisen ja koulutuksen tueksi sekä toimii pohjana palvelujärjestelmän kehittämiselle. Tuloksia voidaan hyödyntää asiakaslähtöisten ja yksilöllisten palvelujen vahvistamisessa sekä jatkotutkimuksen suunnittelussa.