Kadulta kehään: kamppailulajien rooli poikien tunnesäätelyssä ja nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisyssä valmentajien näkökulmasta
Jusslin, Melissa (2025)
Jusslin, Melissa
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120432355
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120432355
Tiivistelmä
Opinnäytetyö Kadulta kehään tarkasteli, miten poikaerityinen työote voi tukea poikien tunnetaitoja, itsehillintää ja yhteisöllisyyttä kamppailulajien kontekstissa. Tutkimuksen lähtökohtana oli poikien syrjäytymisen ja väkivaltaisuuden ehkäisy, jota Hanskat ylös, veitset alas (HYVA)- hanke toteutti nyrkkeilyn ja tunnetaitoharjoittelun avulla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kamppailulajit voivat toimia välineenä sosiaalipedagogisessa kasvatuksessa ja miten hankkeen toimintamalli tuki poikien hyvinvointia ja osallisuutta.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena yhteistyössä HYVA-hankkeen kanssa. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun voimin sekä hankkeen parissa toimivilta nyrkkeilyvalmentajalta että sen ulkopuolelta. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Teoreettinen viitekehys rakentui sosiaalipedagogiikan, sosiaalisen konstruktionismin ja sukupuolisensitiivisen nuorisotyön näkökulmista.
Tulokset osoittivat, että nyrkkeilysali voi toimia turvallisena kasvuympäristönä, jossa aggressio saa hallitun ja hyväksytyn muodon. Valmentajan rooli korostui kasvatuksellisena ja emotionaalisena tukena: hän toimi esimerkkinä, kuuntelijana ja yhteisön rakentajana. Yhteisöllisyys ja toiminnallinen oppiminen vahvistivat poikien tunnetaitoja ja ehkäisivät syrjäytymistä.
Johtopäätöksenä todettiin, että poikaerityinen nuorisotyö ei korosta sukupuolta, vaan sen ymmärtämistä. HYVA-hankkeen toimintamalli tarjosi esimerkin siitä, miten ennaltaehkäisevä työ voi muuttaa väkivaltaisen käyttäytymisen potentiaaliksi, joka tukee nuoren itsetuntoa ja osallisuutta. Nyrkkeilyhanska nousee, mutta veitsi laskee – ja kamppailu muuttuu kasvuksi.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena yhteistyössä HYVA-hankkeen kanssa. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun voimin sekä hankkeen parissa toimivilta nyrkkeilyvalmentajalta että sen ulkopuolelta. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Teoreettinen viitekehys rakentui sosiaalipedagogiikan, sosiaalisen konstruktionismin ja sukupuolisensitiivisen nuorisotyön näkökulmista.
Tulokset osoittivat, että nyrkkeilysali voi toimia turvallisena kasvuympäristönä, jossa aggressio saa hallitun ja hyväksytyn muodon. Valmentajan rooli korostui kasvatuksellisena ja emotionaalisena tukena: hän toimi esimerkkinä, kuuntelijana ja yhteisön rakentajana. Yhteisöllisyys ja toiminnallinen oppiminen vahvistivat poikien tunnetaitoja ja ehkäisivät syrjäytymistä.
Johtopäätöksenä todettiin, että poikaerityinen nuorisotyö ei korosta sukupuolta, vaan sen ymmärtämistä. HYVA-hankkeen toimintamalli tarjosi esimerkin siitä, miten ennaltaehkäisevä työ voi muuttaa väkivaltaisen käyttäytymisen potentiaaliksi, joka tukee nuoren itsetuntoa ja osallisuutta. Nyrkkeilyhanska nousee, mutta veitsi laskee – ja kamppailu muuttuu kasvuksi.
