Korkeakoulutetut alanvaihtajat

Abstract

Alanvaihdosta on tullut yleistä. Työelämän rakenteelliset uudistukset sekä osaamisvaatimusten ja työllistymismahdollisuuksien muuttuminen ovat lisänneet alanvaihtoja. Alanvaihtoon liittyy usein myös henkilökohtaisia syitä, ja jopa arvostetuista, korkeakoulutusta vaativista ammateista poistutaan yhä useammin. Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin korkeakoulutettujen alanvaihtoja. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miltä koulutusaloilta korkeakoulutetut alanvaihtajat poistuvat ja mille aloille he siirtyvät. Lisäksi kartoitettiin uuden alan koulutusaste ja valintaperusteet. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa työurien suunnittelusta ja työelämän kehittämisestä käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Opinnäytetyön tietoperustassa määriteltiin alanvaihdon keskeiset käsitteet. Teoreettisessa osuudessa tarkasteltiin alanvaihdon yleisyyttä ja syitä sekä alanvaihtajien taustoja, odotuksia ja kokemuksia. Alanvaihtoa käsiteltiin sekä harkitsemisen että toteutuneen alanvaihdon näkökulmista. Tietoperusta loi pohjan kokeelliselle osuudelle.

Opinnäytetyössä toteutettiin kyselytutkimus korkeakoulutetuille alanvaihtajille. Aineisto kerättiin verkkokyselynä eri koulutusasteiden oppilaitoksista. Alanvaihto määriteltiin koulutusalan vaihtumisena. Alanvaihtajaksi katsottiin henkilö, joka oli valmistunut kotimaisesta korkeakoulusta ja opiskeli parhaillaan toisella koulutusalalla. Aineisto analysoitiin määrällisin menetelmin. Aineistoa kuvailtiin havaintojen lukumäärien ja suhteellisten osuuksien avulla. Koulutusalan muutosta tarkasteltiin nettovirralla eli alalle siirtyneiden ja alalta poistuneiden erotuksella. Lisäksi uuden alan valintaperusteiden tärkeyttä arvioitiin mielipideväittämien keskiarvoilla.

Tulosten mukaan enemmistö korkeakoulutetuista alanvaihtajista oli naisia. Uuden alan opinnot aloitettiin pääsääntöisesti alle 35-vuotiaana ja siirtyminen tapahtui useimmiten työelämästä. Nettovirralla tarkasteltuna eniten poistuttiin terveys- ja hyvinvointialoilta. Siirtymä oli suurinta tekniikan aloille. Tyypillisesti alanvaihdossa nostettiin koulutusastetta. Uuden alan valinnassa korostuivat erityisesti henkilökohtiaset syyt.

Tuloksia voidaan hyödyntää yhteiskunnallisessa keskustelussa sekä koulutuksen ja työelämän kehittämisessä. Koulutusalasiirtymistä saadun tiedon avulla koulutusta voidaan suunnata vastaamaan paremmin työelämän ja työntekijän tarpeita. Tulokset tukevat myös koulutuksen kohdentamista, esimerkiksi muunto- ja täydennyskoulutuksen järjestämistä suosituille aloille. Uuden alan valintaperusteiden tunnistaminen auttaa kehittämään työtä ja työoloja sekä vähentämään alalta poistumisia. Lisäksi tieto tukee opinto- ja uraohjaajia löytämään asiakkaille mielekkäitä ratkaisuja. Jatkotutkimuksena vastaajille voisi toteuttaa seurannan, jossa selvitettäisiin, valmistutaanko uuden alan opinnoista ja työllistytäänkö myöhemmin vanhalle vai uudelle alalle.