Sosiaalialan ammattilaisten näkökulma hengellisen väkivallan tunnistamiseen eroperheissä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa hengellisen väkivallan tunnistamista eroperheiden tilanteissa sosiaalialan ammattilaisten näkökulmasta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, millä tavoin hengellinen väkivalta voi ilmetä perheiden vuorovaikutuksessa ja millaisia valmiuksia ammattilaisilla oli sen havaitsemiseen ja tilanteeseen puuttumiseen. Työ tehtiin Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n toimeksiantona, ja sen kohderyhmänä olivat eroperheiden parissa työskentelevät sosiaalialan ammattilaiset sekä toimijat, jotka kehittävät alan käytäntöjä. Tiedollinen perusta pohjautui aiempaan kansainväliseen ja kotimaiseen tutkimukseen hengellisestä väkivallasta sekä perhedynamiikkaan eron jälkeen.

Tutkimuksessa sovellettiin laadullista menetelmää, ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastattelun tueksi laadittiin kolme tyyppikertomusta, jotka kuvasivat tilanteita, joissa hengellinen väkivalta saattoi olla läsnä. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, jonka kautta muodostettiin keskeiset teemat ja tulkinnat ammattilaisten kokemuksista, havainnoista ja työssä käytettävistä keinoista.

Tulokset osoittivat, että hengellinen väkivalta ilmeni eroperheissä yleensä hienovaraisesti ja kietoutui muun perhedynamiikan, eron kriisin ja uskonnollisen yhteisön normien vaikutuksiin. Ammattilaiset kokivat tunnistamisen vaativan sensitiivisyyttä ja hyvää ammatillista harkintaa, mutta heidän osaamisensa ja työyhteisöjen tuki mahdollistivat tilanteisiin puuttumisen. Keskeisenä johtopäätöksenä oli, että hengellisen väkivallan tunnistamista voidaan vahvistaa lisäämällä tietoa eri uskonnollisten yhteisöjen dynamiikasta ja tarjoamalla selkeitä toimintamalleja ammattilaisille. Työn tuloksia voidaan hyödyntää sosiaalialan henkilöstön koulutuksessa ja eroperheiden palveluiden kehittämisessä.

The purpose of this thesis was to examine how spiritual abuse is identified in families undergoing separation and to explore the readiness of social work professionals to address such situations. The objective was to produce knowledge for practitioners and for the commissioning organisation, Support for Victims of Religion (UUT), to improve the recognition of spiritual abuse in work with separated families. The study focused on the ways in which religious backgrounds, community norms and family conflict may intertwine and create challenges for children’s wellbeing and parental cooperation. The theoretical foundation drew on previous international and Finnish research on spiritual abuse and family dynamics after separation.

A qualitative method was applied in the thesis. The data were collected through theme interviews supported by three written case vignettes describing situations in which spiritual abuse may occur in separated families. The interviews were transcribed and analysed using data-driven qualitative content analysis, which enabled the identification of recurring themes related to recognition, professional decision-making and available tools.

The results indicated that spiritual abuse often appeared subtly and was intertwined with broader family dynamics, children’s loyalty conflicts and the influence of religious communities. It was found that professionals relied on sensitivity, professional judgement and collegial support when assessing concerns, while structural limits of services affected the scope of intervention. The principal conclusion was that recognition of spiritual abuse can be strengthened by increasing knowledge of religious communities, clarifying assessment practices and ensuring accessible support pathways. The findings can be applied in professional training and in the development of services for separated families.