Ei-pelaaja-hahmot peleissä: kuinka tekoäly parantaa pelikokemusta

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa ei-pelaaja-hahmojen ja niiden tekoälyn roolia hyvää pelikokemusta luotaessa. Työssä tarkasteltiin perinteisesti käytössä olevia tekoälytekniikoita ja sitä, miten suurten kielimallien kehitys vaikuttaa ei-pelaaja-hahmoihin. Työn tavoitteena oli myös selvittää suurten kielimallien käyttöön liittyvät haasteet ja huolenaiheet. Opinnäytetyö on narratiivinen kirjallisuuskatsaus, mikä mahdollistaa yleiskatsauksen luomisen aiheesta. Lähteinä on käytetty pääosin pelien tekoälystä puhuvia oppikirjoja sekä tieteellisiä tutkimuksia. Työssä todettiin, että ei-pelaaja-hahmot ja niiden tekoäly ovat merkittäviä pelikokemuksen ja immersion luomisessa. Tärkeää on erityisesti ei-pelaaja-hahmon uskottavuus. Yleisimmin tämän uskottavuuden katsottiin rikkoutuvan sosiaalisissa tilanteissa. Suurten kielimallien arvioidaan mahdollistavan esimerkiksi luonnollisemman tuntuiset keskustelut sekä korostettu immersio. Niiden käyttöön liittyy kuitenkin useita teknologisia haasteita sekä eettisiä huolenaiheita, joita pelinkehittäjien on hyvä huomioida pohtiessaan suurten kielimallien käytön kannattavuutta.