Lämpösaarekeilmiö Päijät-Hämeen alueella
Ilola, Valtteri (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120833596
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120833596
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin lämpösaarekeilmiön esiintymistä Päijät-Hämeen alueella, erityisesti Lahden kaupunkirakenteessa. Työ liittyy Euroopan aluekehitysrahaston rahoittamaan Helle-hankkeeseen, jonka tavoitteena on edistää alueellista ilmastosopeutumista ja kaupunkisuunnittelun ilmasto-oikeudenmukaisuutta.
Tutkimuksessa hyödynnettiin Landsat 8 -satelliittidataa ja paikkatietopohjaista QGISanalyysiä, joiden avulla tuotettiin lämpörastereita ja keskiarvokarttoja vuosilta 2022–2025. Näiden avulla tunnistettiin alueita, joissa lämpösaarekeilmiö toistuu johdonmukaisesti. Erityisesti Lahden keskusta, Salpakankaan ja Rakokiven alueet erottuivat lämpötiloiltaan korkeina verrattuna ympäröiviin viher- ja vesialueisiin.
Työssä tarkasteltiin myös lämpösaarekeilmiön taustatekijöitä, kuten rakennustiheyttä, pintamateriaalien lämpöominaisuuksia, viheralueiden sijoittumista ja liikenteen hukkalämpöä. Lisäksi arvioitiin satelliittidatan tarkkuutta ja rajoitteita, kuten pikselikoon vaikutusta ja sääolosuhteiden merkitystä havaintojen luotettavuudella. Tulosten perusteella lämpösaarekeilmiö voidaan tunnistaa tehokkaasti satelliittidatan avulla, ja sen hillitsemiseksi voidaan kohdentaa kaupunkisuunnittelun toimenpiteitä, kuten viheralueiden lisäämistä, viherkattojen rakentamista ja materiaalivalintojen optimointia. Työ tarjoaa konkreettista tietoa Päijät-Hämeen kuntien ilmastoviisaan suunnittelun tueksi.
Tutkimuksessa hyödynnettiin Landsat 8 -satelliittidataa ja paikkatietopohjaista QGISanalyysiä, joiden avulla tuotettiin lämpörastereita ja keskiarvokarttoja vuosilta 2022–2025. Näiden avulla tunnistettiin alueita, joissa lämpösaarekeilmiö toistuu johdonmukaisesti. Erityisesti Lahden keskusta, Salpakankaan ja Rakokiven alueet erottuivat lämpötiloiltaan korkeina verrattuna ympäröiviin viher- ja vesialueisiin.
Työssä tarkasteltiin myös lämpösaarekeilmiön taustatekijöitä, kuten rakennustiheyttä, pintamateriaalien lämpöominaisuuksia, viheralueiden sijoittumista ja liikenteen hukkalämpöä. Lisäksi arvioitiin satelliittidatan tarkkuutta ja rajoitteita, kuten pikselikoon vaikutusta ja sääolosuhteiden merkitystä havaintojen luotettavuudella. Tulosten perusteella lämpösaarekeilmiö voidaan tunnistaa tehokkaasti satelliittidatan avulla, ja sen hillitsemiseksi voidaan kohdentaa kaupunkisuunnittelun toimenpiteitä, kuten viheralueiden lisäämistä, viherkattojen rakentamista ja materiaalivalintojen optimointia. Työ tarjoaa konkreettista tietoa Päijät-Hämeen kuntien ilmastoviisaan suunnittelun tueksi.