Nuorten ääni kuuluviin : yksintulleiden turvapaikanhakijanuorten toiveet ja tarpeet ohjauskeskusteluissa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää 15–17-vuotiaiden yksintulleiden turvapaikanhakijanuorten kokemuksia ja toiveita ohjauskeskusteluista ennen täysi-ikäistymistä. Tavoitteena oli antaa ääni nuorille ja kehittää ohjaustyötä nuorilähtöisemmäksi.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena kyselynä Kokkolan ryhmäkodissa. Aineisto kerättiin selkokielisellä Webropol-kyselyllä, johon vastasi viisi 17-vuotiasta nuorta. Kysely sisälsi 15 kysymystä, jotka käsittelivät nuorten toiveita, itsenäistymistä, osallisuutta ja kokemuksia ohjauksesta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Kyselyn tulokset osoittivat, että nuoret tarvitsevat konkreettista tietoa ja ohjausta tulevaisuuden suunnitteluun, koulutukseen ja kotoutumiseen. He eivät halua terapeuttisuutta tai henkilökohtaisen elämän kontrollointia, vaan käytännöllistä tukea itsenäistymiseen. Täysi-ikäistyminen aiheuttaa epävarmuutta, ja nuoret kaipaavat selkeää tietoa siitä, mitä tapahtuu 18 vuoden iässä. Nuorten kokemukset ohjaajista vaihtelivat: osa koki tulleensa aidosti kuulluksi, toiset kokivat ohjauksen kontrollina. Arjen perustaidot olivat hallussa, mutta taloudenhallinta ja ruoanlaitto tarvitsivat lisää harjoittelua.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ohjauskeskusteluissa tulisi keskittyä konkreettiseen tiedontarpeeseen, antaa nuorille enemmän vapautta ja itsenäisyyttä sekä vahvistaa kulttuurisensitiivistä kohtaamista. Nuoret haluavat tulla kohdatuiksi yksilöinä ja kokea olevansa aktiivisia toimijoita oman elämänsä rakentajina. Kysely osoittaa, että nuorten osallisuuden vahvistaminen edellyttää aitoa kuulemista ja nuorten omien toiveiden kunnioittamista.

The purpose of this thesis was to examine the experiences and wishes of 15–17-year-old unaccompanied minor asylum seekers regarding guidance discussions before reaching adulthood. The aim was to give a voice to the young people and to develop the guidance practices to be more youth centered.

The thesis was carried out as a qualitative survey at a group home in Kokkola. Data were collected through a plain language Webropol questionnaire completed by five 17-year-old participants. The questionnaire included fifteen questions addressing the young people's wishes, independence, participation, and experiences of guidance. The data were analyzed using data-driven content analysis.

The results showed that young people need concrete information and guidance related to planning their future, education, and integration. They do not want therapeutic approaches or control over their personal lives, but practical support for independence. Reaching adulthood causes uncertainty, and young people need clear information about what happens at the age of eighteen. The experiences of counselling varied: some felt genuinely heard, while others experienced the guidance as controlling. They had mastered basic daily skills but needed more practice in financial management and cooking.

In conclusion, guidance discussions should focus on concrete information needs, provide young people with more freedom and independence, and strengthen culturally sensitive encounters. The young people want to be met as individuals and to experience themselves as active agents in building their own lives. The survey indicates that strengthening young people’s participation requires genuine listening and respect for their wishes.