Yhteiskunnallisten innovaatioiden edistäminen valtionhallinnossa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää suosituksia valtionhallinnolle yhteiskunnallisten innovaatioiden edistämiseksi, jotta niiden määrä Suomessa lisääntyisi. Tarkoituksena oli kuvata nykyiset käytännöt valtionhallinnon asiantuntijoiden näkökulmasta ja tunnistaa toiminnallisia ja asenteellisia muutostarpeita, jotka mahdollistaisivat esteiden poistamisen ja yhteiskunnallisten innovaatioiden tehokkaamman tukemisen. Kohderyhmänä olivat valtionhallinnosta ministeriöiden asiantuntijat ja toimeksiantajana Kuntoutussäätiö, joka kuuluu Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskukseen.

Työssä toteutettiin laadullinen haastattelututkimus, jossa haastateltiin seitsemää asiantuntijaa viidestä ministeriöstä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä sekä käyttäytymistieteellisten viitekehysten, COM-B-mallin ja teoreettisten alueiden viitekehyksen (TDF) avulla. Viitekehyksiä hyödyntämällä pyrittiin ymmärtämään asiantuntijoiden kyvykkyyttä, mahdollisuuksia ja motivaatiota edistää yhteiskunnallisten innovaatioiden edistämistä valtionhallinnossa.

Haastattelututkimuksen perusteella tunnistettiin yhdeksän kehittämiskohdetta, jotka vaikeuttavat yhteiskunnallisten innovaatioiden edistämistä, kuten epäyhtenäiset toimintatavat, epäselvä terminologia, tavoitteiden ja strategisen ohjauksen puute, niukat resurssit sekä toiminnan henkilösidonnaisuus. Tulosten pohjalta laadittiin kehittämissuositukset hyödyntäen käyttäytymisen muutospyörää ja muutostekniikoiden taksonomiaa. Suositukset koostuvat yhdeksästä tavoitteesta ja niitä tukevista interventiostrategioista, jotka edistävät asiantuntijoiden käyttäytymismuutosta. Interventiostrategiat liittyvät muun muassa terminologian selkeyttämiseen, tavoitteiden asettamiseen, mittaroinnin kehittämiseen, yhteistyörakenteiden vahvistamiseen sekä yhteiskunnallisten innovaatioiden näkyvyyden ja arvostuksen lisäämiseen.

Kehittämissuosituksia voivat hyödyntää yhteiskunnallisia innovaatioita edistävät toimijat, ja niitä voidaan soveltaa myös kehittämistyössä valtionhallinnossa. Suositukset tukevat lisäksi sellaisten asioiden edistämistä, jotka ovat ministeriöiden agendalla tai joiden käsittelyä pyritään vahvistamaan.

The aim of the thesis was to develop recommendations for the government to promote social innovations, with the goal of increasing their number in Finland. The purpose was to describe the current situation from the perspective of government experts and to identify operational and attitudinal changes needed to remove barriers and support social innovations more effectively. The target group consisted of experts from various ministries, and the commissioning party was the Rehabilitation Foundation, which is part of the Centre of Expertise for Social Enterprises.

The development work included a qualitative interview study involving seven experts from five different ministries. The data were analyzed using data-driven content analysis and behavioral science frameworks: the COM-B model and the Theoretical Domains Framework (TDF). These frameworks were used to examine the experts’ capability, opportunity, and motivation to promote social innovations within the state administration.

Based on the interview study, nine development areas were identified that hinder the promotion of social innovations, such as inconsistent practices, unclear terminology, lack of goals and strategic guidance, limited resources, and dependence on individual actors. Based on these findings, development recommendations were formulated using the Behaviour Change Wheel and the taxonomy of behaviour change techniques. The recommendations consist of nine objectives supported by intervention strategies that foster behaviour change among experts. The intervention strategies relate to clarifying terminology, setting goals, improving measurement, strengthening collaboration structures, and increasing the visibility and appreciation of social innovations.

The development recommendations can be utilized by actors promoting social innovations, and they can also be applied in the development work performed in state administration. In addition, the recommendations support the advancement of items that are on the ministries’ agendas or whose handling is intended to be strengthened.