Turvallisuusalan ja sosiaalialan rajapinta siviilikriisinhallinnassa

Abstract

Kasvavien kansainvälisten kriisien vuoksi turvallisuusalalla tarvitaan monialaista osaamista, johon sosiaalityön näkökulma tuo inhimillistä, sosiaalista ja kulttuurista ymmärrystä. Tämä opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Laurea-ammattikorkeakoulun Crising- hankkeen kanssa. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää Laurean koulutusta turvallisuusalan opiskelijoille hyödyntäen sosiaalialan sisältöä. Tarkoituksena oli suunnitella opintojakson sisällönkuvaus ja osaamistavoitteet, jotka edistävät sosiaalialan asiantuntijuuden hyödyntämistä turvallisuusalan koulutuksessa siviilikriisinhallinnan kontekstissa. Kehittämistehtävänä tässä opinnäytetyössä oli turvallisuusalan koulutuksen kehittäminen, jonka taustalla oli tutkimuskysymyksenä, miten sosiaalialan osaamista voidaan hyödyntää Laurean turvallisuuden ja riskienhallinnan koulutusohjelmassa.

Opinnäytetyön viitekehyksessä yhdistyivät inhimillisen turvallisuuden käsite, systeeminen ajattelu sekä ekososiaalinen lähestymistapa. Näiden näkökulmien kautta tarkasteltiin, kuinka sosiaalialan periaatteet voivat rikastuttaa turvallisuusalan ammattilaisten osaamista sekä syventää ymmärrystä kestävän ja oikeudenmukaisen turvallisuustyön merkityksestä kansainvälisissä ja monikulttuurisissa toimintaympäristöissä. Monialainen yhteistyö tarjoaa tässä keskeisen väylän eri alojen osaamisen yhdistämiselle ja yhteisten ratkaisujen kehittämiselle. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkielmana, jossa haastateltiin Laurean asiantuntijoita. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysia soveltaen. Opintojaksokuvauksen sisältö suunniteltiin ja toteutettiin haastatteluiden pohjalta, noudattaen Laurean opetussuunnitelman ohjeistuksia.

Tuloksena syntyi opintojaksokuvaus turvallisuusalan koulutukseen, jossa huomioitiin kehittämistarpeet, jotka nousivat asiantuntijoiden havainnoista, kokemuksista ja asiantuntijuudesta. Osaamistavoitteissa yhdistyi sosiaalialan osaamisen hyödyntäminen turvallisuusalalle, jossa keskeisiä teemoja olivat valmiussuunnittelu, dialogisuus, työhyvinvointi, psykososiaalinen tuki sekä osallisuuden edistäminen. Tulokset osoittivat, että sosiaalialan osaaminen laajentaa turvallisuusalan näkökulmia sekä yksilön että yhteisön toimintakykyä, resilienssiä ja työhyvinvointia. Sosiaalialan keskeisiä vahvuuksia siviilikriisinhallinnassa ovat inhimillinen kohtaaminen, vahvat vuorovaikutus- ja tukitaidot, sekä kokonaisvaltainen ymmärrys yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnista. Jatkotutkimuksessa olisi hyödyllistä tarkastella, miten sosiaalialan ja turvallisuusalan yhteistyö toteutuu käytännössä esimerkiksi kansainvälisissä operaatioissa.