Auttaako Avatar?-Virtuaaliharjoittelu hius- ja kauneudenhoitoalan opiskelijoiden oppimisen tukena
Rajala, Eveliina; Ålander, Teija (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121134760
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121134760
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia kauneudenhoitoalan opiskelijoiden kokemuksia virtuaalitodellisuuden (VR) käytöstä myyntitaitojen oppimisessa ja verrata avatar-harjoittelun vaikutuksia perinteiseen opetukseen. Tavoitteena oli tarkastella myyntitaitojen kehittymistä sekä mitattavien suoritusten että koetun itsevarmuuden kautta. Työ oli osa Savon ammattiopiston (Sakky) pedagogista kehittämisohjelmaa ja DigiSakky 2027 -ohjelmaa. Kehittämistehtävänä oli arvioida virtuaalisen oppimisympäristön pedagogista ja teknistä käytettävyyttä sekä tuottaa tietoa VR:n soveltuvuudesta kauneudenhoitoalan opetukseen. Työn teoreettinen perusta nojasi konstruktivismiin ja kokemukselliseen oppimiseen, jotka korostavat aktiivista tiedon rakentamista turvallisessa ympäristössä. VR:n hyväksyttävyyttä tarkasteltiin osin Technology Acceptance Model (TAM) -mallin pohjalta. Tutkimus toteutettiin kvasikokeellisella sekamenetelmäasetelmalla (Quasi-experimental Mixed Methods). Kohdejoukko koostui noin 30 kauneudenhoitoalan opiskelijasta, jotka jaettiin interventioryhmään (VR-avatar-harjoittelu, A) ja kontrolliryhmään (perinteinen opetus, B). Määrällistä aineistoa kerättiin verkkokyselyllä (itsearvioidusta itsevarmuudesta ja motivaatiosta) ja havainnoimalla opiskelijoiden suorituksia simuloidussa myyntitilanteessa kahden arvioijan toimesta.
Laadullinen aineisto kerättiin pienryhmämuotoisilla teemahaastatteluilla. Määrälliset tulokset havainnoinnista osoittivat, että VR-ryhmä (A) sai korkeammat keskiarvot kaikilla myyntitaitojen osa-alueilla verrattuna perinteiseen ryhmään (B). Erityisen merkittäviä eroja (+0,48 – +0,60) havaittiin aktiivisessa kuuntelussa, tarpeiden kartoituksessa, kaupan päättämisessä sekä motivaatiossa ja aktiivisuudessa. Virtuaalisesti harjoitelleet opiskelijat toimivat keskimäärin aktiivisemmin, kartoittivat tarpeet paremmin ja vaikuttivat itsevarmemmilta. VR-harjoittelu tuki myös erityistä tukea tarvitsevien (Wilma-herätteellisten) opiskelijoiden vuorovaikutustaitoja ja itseluottamusta, madaltaen osallistumisen kynnystä.
Laadullinen analyysi osoitti, että VR-harjoittelu koettiin psykologisesti turvallisena, mikä tuki myyntiprosessin rakenteen oppimista ja lisäsi heittäytymistä vähentäen jännitystä. VR toimi tehokkaana valmistavana vaiheena. Perinteinen harjoittelu puolestaan tarjosi aidomman ja emotionaalisesti vahvemman oppimiskokemuksen, joka vahvisti ammatillista roolia aidossa vuorovaikutuksessa. Haasteita VR-harjoittelussa olivat avatarin tekniset rajoitteet (kuten puheen katkeilu), jotka heikensivät aitouden tunnetta. Johtopäätöksenä todettiin, että virtuaalinen ja perinteinen harjoittelu täydentävät toisiaan. VR tuo pedagogista lisäarvoa simulaatio-oppimiseen interpersoonallisten taitojen harjoittelussa ennen autenttista asiakaskohtaamista. Kehitysehdotuksena esitettiin hybridimallin hyödyntämistä, jossa VR-harjoittelu toimii valmentavana vaiheena. Lisäksi suositeltiin teknisten haasteiden, kuten avatarin realismin, parantamista ja VR:n integrointia viralliseksi osaksi opintojaksoja.
Laadullinen aineisto kerättiin pienryhmämuotoisilla teemahaastatteluilla. Määrälliset tulokset havainnoinnista osoittivat, että VR-ryhmä (A) sai korkeammat keskiarvot kaikilla myyntitaitojen osa-alueilla verrattuna perinteiseen ryhmään (B). Erityisen merkittäviä eroja (+0,48 – +0,60) havaittiin aktiivisessa kuuntelussa, tarpeiden kartoituksessa, kaupan päättämisessä sekä motivaatiossa ja aktiivisuudessa. Virtuaalisesti harjoitelleet opiskelijat toimivat keskimäärin aktiivisemmin, kartoittivat tarpeet paremmin ja vaikuttivat itsevarmemmilta. VR-harjoittelu tuki myös erityistä tukea tarvitsevien (Wilma-herätteellisten) opiskelijoiden vuorovaikutustaitoja ja itseluottamusta, madaltaen osallistumisen kynnystä.
Laadullinen analyysi osoitti, että VR-harjoittelu koettiin psykologisesti turvallisena, mikä tuki myyntiprosessin rakenteen oppimista ja lisäsi heittäytymistä vähentäen jännitystä. VR toimi tehokkaana valmistavana vaiheena. Perinteinen harjoittelu puolestaan tarjosi aidomman ja emotionaalisesti vahvemman oppimiskokemuksen, joka vahvisti ammatillista roolia aidossa vuorovaikutuksessa. Haasteita VR-harjoittelussa olivat avatarin tekniset rajoitteet (kuten puheen katkeilu), jotka heikensivät aitouden tunnetta. Johtopäätöksenä todettiin, että virtuaalinen ja perinteinen harjoittelu täydentävät toisiaan. VR tuo pedagogista lisäarvoa simulaatio-oppimiseen interpersoonallisten taitojen harjoittelussa ennen autenttista asiakaskohtaamista. Kehitysehdotuksena esitettiin hybridimallin hyödyntämistä, jossa VR-harjoittelu toimii valmentavana vaiheena. Lisäksi suositeltiin teknisten haasteiden, kuten avatarin realismin, parantamista ja VR:n integrointia viralliseksi osaksi opintojaksoja.