Digituen perehdytys Kainuun hyvinvointialueella
Tusa, Eija (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121235363
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121235363
Tiivistelmä
Digitalisaation edetessä yhä useammat sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät verkkoon, mikä edellyttää sekä kansalaisilta että ammattilaisilta uudenlaista osaamista ja valmiuksia. Digipalvelujen käyttöönottoon ja käyttöön tulee tarjota apua ja tukea. Tässä opinnäytetyössä digituki tarkoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen antamaa tukea asiakkaalle Kainuun hyvinvointialueella käytössä olevien digipalvelujen käyttöönotossa ja käytössä. Digitukea ohjaa laki, joka velvoittaa viranomaisia varmistamaan asiakkaiden tasavertaisen mahdollisuuden hyödyntää digipalveluja.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää Kainuun hyvinvointialueen ammattilaisten asiakkaille antamaa digitukea ja siihen liittyvää perehdytystä. Työn tuotoksena syntyi digituen perehdytysmateriaali ja suunnitelma sen käyttöönottoon. Asiakkaana opinnäytetyössä oli Kainuun hyvinvointialueella asiakas- ja potilastyötä tekevät ammattilaiset. Kehittämistyössä hyödynnettiin palvelumuotoilua ja erityisesti tuplatimanttimallia, joka rakentui neljästä vaiheesta: etsi, määritä, ideoi ja kehitä.
Tuplatimanttimallin Etsi-vaiheen tarkoituksena oli kartoittaa asiakkaalle annettavan digituen keskeisiä tekijöitä järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten haastattelujen avulla. Tämän vaiheen tutkimuskysymyksenä oli: Mistä tekijöistä asiakkaalle annettavan digituen tulee koostua? Kirjallisuuskatsauksen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla ja haastattelujen aineisto affinity mapping- menetelmällä. Etsi-vaiheen tulos oli, että digituen antamiseen tarvitaan muun muassa ammattilaisilta digiosaamista ja ohjaustaitoja, organisaation tukea ja asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimista. Johtopäätöksenä oli, että digituki edellyttää osaamista, selkeitä toimintamalleja ja resurssien varmistamista sekä digituen aseman vahvistamista osaksi ammattilaisten perustehtävää.
Määritä-vaiheen tarkoituksena oli kuvata kiteytetty aineisto mixed method- menetelmää hyödyntäen. Määritä-vaiheen kehittämiskysymyksenä oli: Mitkä keskeiset osa-alueet tulee sisällyttää digituen perehdytysmateriaaliin? Kiteytyksen tuloksena tunnistettiin kuusi keskeistä osa-aluetta: ammattilaisen digiosaaminen ja ohjaustaidot, koulutus ja perehdytys, organisaation tuki ja resurssit, asiakkaiden digivalmiudet, toimintakulttuuri ja asenteet sekä eettiset ja juridiset näkökulmat. Johtopäätöksenä oli, että perehdytysmateriaalin tulee vahvistaa osaamista, tarjota ohjeita sekä huomioida organisaation ja ammattilaisten tarpeet. Näistä teemoista muodostettiin muotoiluajurit.
Ideoi-vaiheen tarkoituksena oli kuvata yhteiskehittämisen menetelmin ratkaisuja, joilla digituen perehdytysmateriaalia havainnollistetaan ammattilaisille. Kehittämiskysymys oli: Mitä visuaalista keinoa hyödyntämällä voidaan tukea asiakkaalle annettavan digituen perehdytysmateriaalin kehittämistä Kainuun hyvinvointialueella? Yhteiskehittämisessä hyödynnettiin aivoriihi- työskentelyä. Ratkaisuksi valikoitui sarjakuvamuotoinen digiperehdytysmateriaali. Sarjakuva koettiin selkeäksi ja helposti lähestyttäväksi tavaksi. Johtopäätös oli, että sarjakuvamuotoinen materiaali tukee ammattilaisten asiakkaille antamaa digitukea ja siihen liittyvää perehdytystä Kainuun hyvinvointialueella.
Kehitä-vaiheen tarkoitus oli kuvata valitun ratkaisun toteutus ja testaus. Kehittämiskysymyksenä oli: Miten sarjakuvamuotoinen digiperehdytysmateriaali voidaan toteuttaa ja testata siten, että se tukee ammattilaisten asiakkaille antamaa digitukea ja siihen liittyvää perehdytystä Kainuun hyvinvointialueella. Sarjakuvamuotoinen digiperehdytysmateriaali testattiin kohderyhmällä ja muokattiin palautteen perusteella. Johtopäätöksenä oli, että materiaali soveltuu ammattilaisten perehdytykseen ja liitetään osaksi Kainuun hyvinvointialueen yleisperehdytystä.
Jatkossa on tärkeää laajentaa digituen näkökulmaa asiakkaiden, esihenkilöiden ja johdon kokemuksiin sen esteisiin ja mahdollisuuksiin. Digituen perehdytysmateriaalin implementointi toteutettiin IOWA- mallin mukaisesti.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää Kainuun hyvinvointialueen ammattilaisten asiakkaille antamaa digitukea ja siihen liittyvää perehdytystä. Työn tuotoksena syntyi digituen perehdytysmateriaali ja suunnitelma sen käyttöönottoon. Asiakkaana opinnäytetyössä oli Kainuun hyvinvointialueella asiakas- ja potilastyötä tekevät ammattilaiset. Kehittämistyössä hyödynnettiin palvelumuotoilua ja erityisesti tuplatimanttimallia, joka rakentui neljästä vaiheesta: etsi, määritä, ideoi ja kehitä.
Tuplatimanttimallin Etsi-vaiheen tarkoituksena oli kartoittaa asiakkaalle annettavan digituen keskeisiä tekijöitä järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten haastattelujen avulla. Tämän vaiheen tutkimuskysymyksenä oli: Mistä tekijöistä asiakkaalle annettavan digituen tulee koostua? Kirjallisuuskatsauksen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla ja haastattelujen aineisto affinity mapping- menetelmällä. Etsi-vaiheen tulos oli, että digituen antamiseen tarvitaan muun muassa ammattilaisilta digiosaamista ja ohjaustaitoja, organisaation tukea ja asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimista. Johtopäätöksenä oli, että digituki edellyttää osaamista, selkeitä toimintamalleja ja resurssien varmistamista sekä digituen aseman vahvistamista osaksi ammattilaisten perustehtävää.
Määritä-vaiheen tarkoituksena oli kuvata kiteytetty aineisto mixed method- menetelmää hyödyntäen. Määritä-vaiheen kehittämiskysymyksenä oli: Mitkä keskeiset osa-alueet tulee sisällyttää digituen perehdytysmateriaaliin? Kiteytyksen tuloksena tunnistettiin kuusi keskeistä osa-aluetta: ammattilaisen digiosaaminen ja ohjaustaidot, koulutus ja perehdytys, organisaation tuki ja resurssit, asiakkaiden digivalmiudet, toimintakulttuuri ja asenteet sekä eettiset ja juridiset näkökulmat. Johtopäätöksenä oli, että perehdytysmateriaalin tulee vahvistaa osaamista, tarjota ohjeita sekä huomioida organisaation ja ammattilaisten tarpeet. Näistä teemoista muodostettiin muotoiluajurit.
Ideoi-vaiheen tarkoituksena oli kuvata yhteiskehittämisen menetelmin ratkaisuja, joilla digituen perehdytysmateriaalia havainnollistetaan ammattilaisille. Kehittämiskysymys oli: Mitä visuaalista keinoa hyödyntämällä voidaan tukea asiakkaalle annettavan digituen perehdytysmateriaalin kehittämistä Kainuun hyvinvointialueella? Yhteiskehittämisessä hyödynnettiin aivoriihi- työskentelyä. Ratkaisuksi valikoitui sarjakuvamuotoinen digiperehdytysmateriaali. Sarjakuva koettiin selkeäksi ja helposti lähestyttäväksi tavaksi. Johtopäätös oli, että sarjakuvamuotoinen materiaali tukee ammattilaisten asiakkaille antamaa digitukea ja siihen liittyvää perehdytystä Kainuun hyvinvointialueella.
Kehitä-vaiheen tarkoitus oli kuvata valitun ratkaisun toteutus ja testaus. Kehittämiskysymyksenä oli: Miten sarjakuvamuotoinen digiperehdytysmateriaali voidaan toteuttaa ja testata siten, että se tukee ammattilaisten asiakkaille antamaa digitukea ja siihen liittyvää perehdytystä Kainuun hyvinvointialueella. Sarjakuvamuotoinen digiperehdytysmateriaali testattiin kohderyhmällä ja muokattiin palautteen perusteella. Johtopäätöksenä oli, että materiaali soveltuu ammattilaisten perehdytykseen ja liitetään osaksi Kainuun hyvinvointialueen yleisperehdytystä.
Jatkossa on tärkeää laajentaa digituen näkökulmaa asiakkaiden, esihenkilöiden ja johdon kokemuksiin sen esteisiin ja mahdollisuuksiin. Digituen perehdytysmateriaalin implementointi toteutettiin IOWA- mallin mukaisesti.