Työnohjauksen merkitys esihenkilön työhyvinvoinnissa

Abstract

Johtamiselta ja esihenkilötyöltä vaaditaan paljon. Johtamisen luonne on muuttunut ja työhyvinvoinnin merkitys suomalaisessa työelämässä on korostunut entisestään. Erityisesti sosiaali- ja terveysalaan kohdistuvat muutokset ja haasteet haastavat myös johtamista ja esihenkilötyötä. Esihenkilötyön tulee selviytyä organisaation tavoitteisiin liittyvistä vaatimuksista samalla edistäen työyhteisön hyvinvointia. Näiden vaatimusten edessä esihenkilön työhyvinvointi voi heikentyä. Esihenkilön työtä ja työhyvinvointia voidaan kehittää ja tukea esimerkiksi työnohjauksen avulla. Työnohjaus on työn kehittämisen menetelmä, jolla voidaan edistää esihenkilötyötä kokonaisvaltaisesti.

Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää mikä merkitys työnohjauksella on esihenkilöiden työhyvinvoinnissa ja tavoitteena on tuoda esille esihenkilön työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä.

Opinnäytetyö toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto hankittiin CINAHL- ja MEDIC- tietokannoista sekä manuaalisella haulla. Yhteensä 9 tutkimusta aikaväliltä 2016–2025 sisältyvät katsaukseen. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Keskeiset tulokset antavat ymmärtää, että esihenkilön työhyvinvoinnilla on merkitystä sekä työyhteisön hyvinvoinnin että organisaation toiminnan ja menestyksen kannalta. Työnohjauksen todettiin olevan hyvä johtamisen kehittämisen menetelmä, joka edistää myös esihenkilön psyykkistä hyvinvointia. Tulevaisuuden ennakoidut muutokset niin globaalisti kuin kansallisesti haastavat työtä ja työhyvinvointia. Työnohjaus voi työn kehittämisen menetelmänä toimia myös ennaltaehkäisevästi. Sen käyttöönotto sosiaali- ja terveysalalla laajasti ennakoivalla otteella voisi edistää sekä työyhteisön että esihenkilön työhyvinvointia. Työnohjauksen ennaltaehkäiseviä vaikutuksia olisi hyvä tutkia ja arvioida myös yhteiskunnallisesti esimerkiksi kansantaloudellisesta näkökulmasta.