Teollisuuspiippujen elinkaaren arviointi

Abstract

Jalostamon piiput ovat 100–108 metriä korkeita, kaksirakenteisia teräbetonipiippuja, joiden tehtävänä on ohjata savukaasut prosessiuuneista ilmakehään. Piippujen rakenne koostuu sisäisestä hormista, joka on valmistettu tiilestä tai teräksestä, sekä ulkokuoresta, joka on betonia. Piippujen rakennustekniikka perustuu liukuvalumenetelmään, ja ne on rakennettu 1960- ja 1980-lukujen välillä.

Työssä tutkitaan kahden jalostamon piipun elinkaarta. Tavoitteena on suunnitella tulevat huollot ja korjaukset sekä kehittää teknologiaa, jolla piipun elinkaarta voidaan hallita paremmin tulevaisuudessa. Turvallisuus ja piippujen käyttövarmuus ovat tärkeimpiä syitä säännöllisille ja ennakoitaville huolloille. Piippujen ulkoinen rakenne, betoni, kattaa suurimman osan piipusta ja tukee rakennetta koko sen yli 100 metrin matkalla. Tästä syystä suurimmat huolto- ja korjaustoimenpiteet kohdistuvat betoniin.

Betonin tekninen käyttöikä on noin 50 vuotta, ja tutkittavan piipun kohdalla tämä ikäraja on saavutettu. Työssä selvitetään, mitkä tekijät ovat heikentäneet betonin rakennetta tai kuluttaneet sen teknistä kestävyyttä. Betonirakenteen kunnon ja vaurioitumisen syiden selvittäminen mahdollistaa ratkaisujen etsimisen betonin käyttöiän pidentämiseksi tai vaihtoehtoisesti päätöksen piipun uusimisesta. Koska suurin osa piipun rakenteesta on betonia, sen kunnolla on suurin vaikutus piipun kustannuksiin.

Tieto piipun nykykunnosta ja tulevista huolloista huolto-ohjelman avulla antaa tarvittavan analytiikan piipun elinkaaren arviointiin ja päätöksentekoon siitä, onko tarkoituksenmukaisempaa korjata vai investoida uuteen. Samalla se toimii työkaluna tarveselvityksen laatimiseen. Työssä kuvataan purkuprojektin ja rakennushankkeen eri vaiheet, yhtiön vaatimukset sekä viranomaisvaatimukset ja jäsennellään asiat, jotka hankkeissa on otettava huomioon.