Tehostetun valvonnan (TEVA) osastolle sijoittamisprosessin kehittäminen Rikosseuraamuslaitoksessa
Knuutinen-Suotula, Sanna; Pesonen, Jenni (2025)
Knuutinen-Suotula, Sanna
Pesonen, Jenni
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121637079
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121637079
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Rikosseuraamuslaitoksen tehostetun valvonnan (TEVA) osastoille sijoittamisen kriteerejä, niiden soveltuvuutta sekä kehittää osastolle sijoittamiseen liittyvää prosessia. Kehittämistyön tavoitteena oli kehittää tehostetun valvonnan osastoille sijoittamiseen liittyvien kriteerien yhtenäistä tulkintaa eri laitosten välillä sekä esittää käytännön ratkaisuja päätöksen teon yhdenmukaistamiseksi ja kehittämiseksi. Opinnäytetyön työelämäkumppanina toimi Rikosseuraamuslaitoksen operatiivisen vastuualueen turvallisuusyksikkö.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys keskittyy vankilaturvallisuuteen sekä vankilaturvallisuutta vaarantaviin vankeihin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen, dynaamiseen ja staattiseen turvallisuuteen sekä vangin sijoittamiseen vankilaan ja etenkin vankilassa. Opinnäytetyömme sisälsi kaksi aineistoa. Ensimmäisenä aineistona opinnäytetyössämme oli vuonna 2024 tehdyt TEVA-osastosijoituspäätökset, joiden perusteiden yhdenmukaisuutta tutkimme asiakirja-analyysinä. Toinen aineistomme kerättiin käyttämällä tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua ja haastattelemalla Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehiä (n=10). Keräämämme aineistot analysoitiin hyödyntämällä sisällönanalyysi- menetelmää.
Opinnäytetyön keskeiset tulokset osoittavat, että vaikka osastolle sijoittamisessa käytetyt perustelut ovat kautta linjan melko yhteneväiset, on kuitenkin itse TEVA-osastolle sijoittamiseen liittyvien kriteerien tulkinnassa ja näin ollen tehtävässä osastosijoitusharkinnassa haasteita. TEVA-osastoja säätelevän lainsäädännön puuttuminen vaikeuttaa muun muassa kriteerien tarkentamista, mutta myös osastojen toimintaperiaatteen kannalta oleellista toimintaa. Koko rikosseuraamusalaa vaivaava resurssien puute haittaa myös vankiloiden toimintaa ja on omiaan heikentämään vankilaturvallisuuden ylläpitämistä, kun resursseja ei voida kohdentaa tarkoituksenmukaisella tavalla.
Opinnäytetyön johtopäätöksinä voitiin todeta, että TEVA-osastoja säätelevä lainsäädäntö nähdään laajalti välttämättömänä. Lisäksi lisäkoulutuksen tarve niin tiedonhankintaan kuin järjestäytyneen rikollisuuden kanssa työskentelyyn liittyen koetaan tarpeellisena niin kentällä kuin TEVA-osastojen kehittämisestä vastaavien tahojen mielestä. Myös resurssien lisääminen vankeusaikaisen rikollisuuden torjuntaan on tarpeen. Lisäksi tulosten perusteella suosittelemme jatkuvaa koulutusta järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvien vankien kanssa työskentelyn tueksi.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys keskittyy vankilaturvallisuuteen sekä vankilaturvallisuutta vaarantaviin vankeihin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen, dynaamiseen ja staattiseen turvallisuuteen sekä vangin sijoittamiseen vankilaan ja etenkin vankilassa. Opinnäytetyömme sisälsi kaksi aineistoa. Ensimmäisenä aineistona opinnäytetyössämme oli vuonna 2024 tehdyt TEVA-osastosijoituspäätökset, joiden perusteiden yhdenmukaisuutta tutkimme asiakirja-analyysinä. Toinen aineistomme kerättiin käyttämällä tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua ja haastattelemalla Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehiä (n=10). Keräämämme aineistot analysoitiin hyödyntämällä sisällönanalyysi- menetelmää.
Opinnäytetyön keskeiset tulokset osoittavat, että vaikka osastolle sijoittamisessa käytetyt perustelut ovat kautta linjan melko yhteneväiset, on kuitenkin itse TEVA-osastolle sijoittamiseen liittyvien kriteerien tulkinnassa ja näin ollen tehtävässä osastosijoitusharkinnassa haasteita. TEVA-osastoja säätelevän lainsäädännön puuttuminen vaikeuttaa muun muassa kriteerien tarkentamista, mutta myös osastojen toimintaperiaatteen kannalta oleellista toimintaa. Koko rikosseuraamusalaa vaivaava resurssien puute haittaa myös vankiloiden toimintaa ja on omiaan heikentämään vankilaturvallisuuden ylläpitämistä, kun resursseja ei voida kohdentaa tarkoituksenmukaisella tavalla.
Opinnäytetyön johtopäätöksinä voitiin todeta, että TEVA-osastoja säätelevä lainsäädäntö nähdään laajalti välttämättömänä. Lisäksi lisäkoulutuksen tarve niin tiedonhankintaan kuin järjestäytyneen rikollisuuden kanssa työskentelyyn liittyen koetaan tarpeellisena niin kentällä kuin TEVA-osastojen kehittämisestä vastaavien tahojen mielestä. Myös resurssien lisääminen vankeusaikaisen rikollisuuden torjuntaan on tarpeen. Lisäksi tulosten perusteella suosittelemme jatkuvaa koulutusta järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvien vankien kanssa työskentelyn tueksi.
