Perhetyöntekijöiden työhyvinvoinnin kehittäminen

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää perhetyöntekijöiden työhyvinvointia yksityisessä sosiaalialan organisaatiossa, joka toimii usealla hyvinvointialueella. Kehittämistyö toteutettiin toimeksiantona omalle työpaikalle, ja sen hyödynsaajina ovat organisaation työntekijät sekä johto, joka saa käyttöönsä konkreettisen työhyvinvointisuunnitelman.

Kehittämistehtävänä oli selvittää, mitkä tekijät tukevat ja heikentävät perhetyöntekijöiden työhyvinvointia, ja millaisia toimenpiteitä tarvitaan hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Tavoitteena oli tuottaa käytännönläheinen työhyvinvointisuunnitelma, joka vastaa organisaation tarpeisiin ja tukee henkilöstön jaksamista.

Tietoperustassa tarkasteltiin perhetyön eettisiä periaatteita, työn kuormitustekijöitä sekä työhyvinvoinnin osa-alueita, kuten työn imua, motivaatiota ja työhyvinvoinnin mittaamista. Viitekehys yhdistää sosiaalialan arvoja, työhyvinvoinnin teoriaa ja ajankohtaista tutkimustietoa.

Menetelmällisesti kehittämistyö toteutettiin osallistavin menetelmin: yhteiskehittämisen työpajoilla ja teemoitetulla ryhmähaastattelulla. Aineiston analyysissä käytettiin teemoittelua ja laadullista sisällönanalyysiä, joiden avulla tunnistettiin keskeiset työhyvinvointiin liittyvät teemat.

Keskeisenä tuotoksena syntyi työhyvinvointisuunnitelma, joka sisältää konkreettisia toimenpiteitä, rakenteita ja menetelmiä työhyvinvoinnin edistämiseksi. Suunnitelma on muokattavissa ja sovellettavissa eri tilanteisiin sekä toimii työkaluna organisaation arjessa.

Tulosten arvioinnissa korostui osallistavan työotteen merkitys: työntekijöiden näkemykset ja kokemukset tuotiin esiin ja hyödynnettiin suunnitelman rakentamisessa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että työhyvinvoinnin kehittäminen vaatii sekä yksilöllisiä että rakenteellisia ratkaisuja ja johtajuus korostuu tavoitteiden saavuttamisessa. Kehittämisehdotuksena esitetään suunnitelman säännöllinen päivittäminen sekä sisällyttäminen osaksi perehdytysprosessia.