Ympäristövastuun kehittäminen: Case Satakunnan Taloteknikot Oy

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitä on ympäristövastuu ja miten sitä voidaan kehittää toimeksiantajana olevan satakuntalaisen talotekniikka-alan yrityksen toiminnassa. Lisäksi opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa toimeksiantajan ympäristövastuun nykytila. Opinnäytetyössä myös selvitettiin ympäristövastuun viestinnän nykytila ja kehittämismahdollisuudet.

Opinnäytetyö toteutettiin käyttäen lähestymistapana tapaustutkimusta. Tapaustutkimuksen lisäksi opinnäytetyö sisältää oikeusdogmaattisen tutkimuksen piirteitä, sillä ympäristö- ja vastuullisuussääntelyä systematisoitiin oikeuslähdeopin avulla. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin teemahaastattelua ja benchmarkingia. Toimeksiantajan johtohenkilöille kohdistetuilla teemahaastatteluilla kartoitettiin yrityksen ympäristövastuun ja siitä viestimisen nykytilaa sekä kehittämismahdollisuuksia. Benchmarkingin avulla vertailtiin talotekniikka-alalla toimivien edelläkävijäyritysten ympäristövastuun toteuttamista. Lopuksi laadittiin toimeksiantajalle kehittämisehdotuksia ympäristövastuun parantamiseksi.

Tutkimustulokset osoittivat, että yritysvastuun yhtenä osa-alueena oleva ympäristövastuu on ylikansallisen ja kansallisen sääntelyn noudattamista sekä sen lisäksi tapahtuvaa vapaaehtoista toimintaa, jolla pyritään muun muassa vaikuttamaan energian käyttöön, jätteiden käsittelyyn ja kiertotalouteen, luonnonvarojen kestävään käyttöön ja päästöjen vähentämiseen. Ympäristövastuun toteuttamisen keskeisiksi tekijöiksi osoittautuivat myös sidosryhmät ja vastuullisuusviestintä.

Tutkimustulosten perusteella selvisi, että toimeksiantajan toiminnassa kehittämiskohteita löytyi eniten liikkumisesta, ympäristövastuun ja erityisesti jätteiden seurannasta sekä vastuullisuusviestinnästä. Epäsuorien ympäristövaikutusten osalta toimeksiantajalla arvioitiin olevan eniten mahdollisuuksia vaikuttaa asiakkaiden käyttämien laitteiden ja järjestelmien vähäpäästöisyyteen ja tarkastella yhteistyökumppaneiden omaksumia vastuullisuusarvoja yhteistyötä solmiessa ja sitä ylläpitäessä. Kehittämisehdotukset koskevat ympäristötavoitteiden asettamista ja niiden seurantaa, liikkumisen päästöjä, jätteiden käsittelyä, suhteita sidosryhmiin ja epäsuoria ympäristövaikutuksia sekä viestintää.

The primary objective of this thesis was to examine the concept of environmental responsibility and to identify strategies for its enhancement within the client company, a small Finland-based enterprise operating regionally in the building services engineering sector. Furthermore, the study aimed to assess, by conducting a comprehensive current state evaluation, the extent to which environmental responsibility is presently integrated into the client’s activities. The research also sought to analyse the existing practices of environmental responsibility communication and to explore potential options for improvement.

The study adopted a case study approach as its principal research method. In addition, elements of legal dogmatic analysis were incorporated, as environmental and corporate responsibility regulations were systematised using principles of legal source theory. Data collection was conducted through thematic interviews and benchmarking: Thematic interviews were directed at members of the client’s management to determine the current status of environmental responsibility and its communication, as well as to identify development opportunities. Benchmarking was employed to compare the implementation of environmental responsibility among leading organisations within the same sector. Based on these findings, a set of development proposals was formulated for the client to strengthen its environmental responsibility practices.

Environmental responsibility, as a component of corporate responsibility, includes both compliance with binding international and national regulations and voluntary initiatives aimed at improving energy efficiency, waste management and circular economy practices, sustainable utilisation of natural resources, and emission reduction. The study further revealed that stakeholder engagement and responsibility communication are critical factors in the successful implementation of environmental responsibility.

The analysis revealed key areas for improvement in mobility, monitoring—particularly waste management—and responsibility communication. Regarding indirect impacts, the client has potential to influence the low-emission performance of customer systems and to consider partners’ sustainability values in collaboration. Recommendations focus on setting and tracking environmental targets, reducing travel emissions, improving waste management, strengthening stakeholder relations, and enhancing communication.