Havainnot etätyön vaikutuksesta työuupumukseen : kirjallisuuskatsaus

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella etätyön vaikutuksia työuupumukseen koronapandemian jälkeisessä työelämässä. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostui 25 tutkimuksesta vuosilta 2020-2025.

Tulokset osoittavat, että etätyön vaikutukset työuupumukseen ovat kaksisuuntaisia. Hyvin suunniteltu ja tuettu etätyö voi vähentää psyykkistä kuormitusta, parantaa työn ja yksityiselämän tasapainoa sekä lisätä työtyytyväisyyttä ja työrauhaa. Keskeisiä suojaavia tekijöitä työuupumukselle ovat työn autonomia, joustavat työjärjestelyt ja organisaation tarjoama tuki. Etätyöhön liittyy myös mahdollisia haittapuolia, kuten sosiaalinen eristäytyminen, vapaa-ajan sekä työn rajojen hämärtyminen, kommunikaatiohaasteet ja perhe-työkonfliktit, jotka voivat lisätä emotionaalista kuormitusta ja siten työuupumuksen riskiä.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että työmuoto ei ole merkittävästi yhteydessä työuupumuksen syntyyn, vaan vaikutukset määräytyvät työn ominaisuuksien, organisaation tuen ja yksilön voimavarojen perusteella. Hybridityömalli näyttäytyy lupaavana ratkaisuna, sillä se yhdistää etä- ja lähityön edut ja minimoi niiden haitat. Jatkossa tarvitaan lisää pitkittäistutkimuksia ja monimenetelmällisiä lähestymistapoja, joiden havainnot voivat auttaa kehittämään työmuotoja ja -tapoja, jotka tukevat työntekijöiden hyvinvointia entistä paremmin.