Tervetuloa! Прошу! Karibu! : varhaiskasvatusyksikön johtaja moninaisuuden perehdyttäjänä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä tietoa varhaiskasvatusyksiköiden johtajien kokemuksista moninaisuuden vaikutuksista perehdytykseen ja siitä ja millaisia tarpeita sekä kehittämismahdollisuuksia perehdytysprosessiin he ovat havainneet. Tavoitteena oli tehdä näkyväksi käytäntöjä, haasteita ja onnistumisia, jotka vaikuttivat työntekijöiden osallisuuteen, työhyvinvointiin ja ammatilliseen kiinnittymiseen. Tietoperusta koostuu varhaiskasvatuksesta, moninaisuudesta, kotoutumisesta, osallisuudesta, perehdytyksestä ja selkokielisyydestä. Kohderyhmänä olivat varhaiskasvatuksen johtajat Espoon kaupungin suomenkielisessä varhaiskasvatuksessa.

Tutkimus toteutettiin seitsemän johtajan laadullisena teemahaastatteluna. Haastatteluissa nousi esille moninaisuuden perehdytyksen näyttäytyminen jaettuna ja ajallisesti pitkänä prosessina, jossa kaupungin yleisiä ohjeita tiivistettiin ja täydennettiin esimerkiksi yksikön erityispiirteisiin liittyvillä käytännöillä ja jossa tiimin jäsenet jatkoivat perehdytystä ryhmän arjessa. Kielen merkitys korostui: käsitteiden vaikeus, kysymisen korkea kynnys ja selkeyden tarve edellyttivät priorisointia, selkokielistä ja vaiheistettua ohjeistusta ja ajoittain myös visuaalista tukea sekä tulkkausta. Toimiviksi käytännöiksi nousivat ryhmä ja tiimitasoinen arjessa tapahtuva perehdytys ja rauhallinen eteneminen. Johtamisen rakenteissa korostuivat sinuttelu, saatavilla olo ja psykologista turvallisuutta vahvistava viestintä. Hyvinä käytänteinä ja kehittämisideoina mainittiin monikielisesti tuettu ja pelkistetty “perehdytyspaketti”, kuvitettu materiaalipankki, ennakoivat kalenterikäytännöt sekä järjestelmällinen seuranta. Perehdytys nähtiin yhteiseksi vastuuksi, joka vaati aikaa, suunnitelmallisuutta sekä saavutettavuutta.