Psykiatrian poliklinikan ja perusterveydenhuollon yhteistyö masennuspotilaan hoidossa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Keski-Pohjanmaan keskussairaalan psykiatrian poliklinikan ja perusterveydenhuollon välistä yhteistyötä sekä mahdollisia kehittämishaasteita masennuspotilaan hoidossa. Tutkimus suoritettiin psykiatrian poliklinikan pyynnöstä.

Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun avulla haastattelemalla neljää psykiatrian poliklinikan sairaanhoitajaa ja neljää perusterveydenhuollon psykiatrista sairaanhoitajaa Keski-Pohjanmaan alueelta. Haastattelut suoritettiin huhtikuussa 2006. Tutkimus oli laadullinen eli kvalitatiivinen. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla.

Tutkimustulosten mukaan yhteistyö koettiin yhdeksi tärkeäksi työvälineeksi, mutta siinä on yhä kehitettävää. Kehittämishaasteiksi nousi työnkuvan selkeyttäminen, yhteisten palaverien lisääminen sekä yhteisten koulutusten ja konsultaatiotilaisuuksien järjestäminen. Myös perusterveydenhuollon resurssipula ja lääkäreiden runsas vaihtuvuus koettiin yhteistyötä heikentävinä tekijöinä. Hyvinä tekijöinä jo olemassa olevassa yhteistyössä pidettiin työntekijöiden välistä tuttuutta sekä paikallisuutta. Myös yhteneväinen aluejako koettiin hyödylliseksi. Molemminpuolinen pyrkimys masennuspotilaiden hyvään hoitoon koettiin kummassakin organisaatiossa tärkeäksi.

The purpose of our researeh was to examine eooperation between the outpatient department of psychiatrics and primary health eare but also to find out if there is something to develop on treatment of a depressed patient. The research was a request from the clinic of psychiatrics.

The research material was gathered by theme interviews. The target group of the research were four nurses from outpatient department of psychiatrics and four nurses from primary health care. Interviews were earried out in April 2006. Research is qualitative and research material was analyzed with help of eontents analysis.

The research results indicated that co-operation was a big issue in work, but there are still many things to develop. The biggest challenges are how to clear up the description of the work, to increase the amount of meetings, common trainings and arranging of consulting meetings. Also resource problems in primary health care and high tumover of doctors were felt as barriers in cooperation. Good factors in cooperation were that nurses know each other and their close location. Also affinity of population in both organisations was useful in practical work. In both organisation there was good will to work together för good care of depressed patient.