Karstulan evankelisluterilainen seurakunta - Hyvinvointia etsimässä
Piispanen, Sirkka (2006)
Piispanen, Sirkka
2006
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025122338897
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025122338897
Tiivistelmä
Työyhteisöihin kohdistuu nykyään merkittäviä muutoksia. Seurakunnat elävät samassa muutospaineessa kuntien kanssa, yhteistyö ja yhdistymiset leimaavat lähitulevaisuutta. Aikamme suureksi huolenaiheeksi ovat nousseet jaksamisen ongelmat. Työhyvinvoinnin puute näkyy työyhteisössä monella tapaa. Menestys vaihtuu menetykseksi, huono työvire tarttuu työntekijästä toiseen ja koko työyhteisö voi pahoin.
Seurakunta on perustehtävänsä vuoksi hyvin erilainen yhteisö muihin työpaikkoihin verrattuna. Monet työntekijät tekevät työtä omalla persoonallaan. Kirkon työntekijät vievät eteenpäin evankeliumin sanomaa jo omalla olemuksellaan. Onkin tärkeää, että tätä sanomaa välittämässä on tasapainoinen, hyvinvoiva työntekijä. Seurakunnan työntekijää tarvitaan rinnalla kulkijaksi ja myös monesti tasapainoisen elämänrytmin esikuviksi tuomaan turvaa ja rauhaa kiireen mukanaan viemän ihmisen elämään.
Tämän opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää Karstulan evankelisluterilaisen seurakunnan työhyvinvoinnin tilaa. Tutkimuksessa kartoitettiin työntekijän voimavaroja kuluttavia tekijöitä ja myös tekijöitä, joilla voimavaroja voitaisiin kartuttaa. Tavoitteena oli löytää ja määrittää työhyvinvointia vahvistavia ja lisääviä tekijöitä. Opinnäytetyössäni keskityin työhyvinvoinnin psyykkisiin ja sosiaalisiin tekijöihin, työhyvinvoinnin fyysisiä tekijöitä en tarkastellut yksityiskohtaisesti.
Opinnäytetyön teoreettinen osio rakentuu työhyvinvoinnin yleisistä tekijöistä, yksilötekijöistä, työhön liittyvistä tekijöistä ja työyhteisöllisistä ja organisaatioon liittyvistä tekijöistä. Empiirinen osuus toteutettiin kyselylomakkeilla syyskuussa 2005.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että Karstulan seurakunnassa työhön liittyvät perusasiat ovat sikäli kunnossa, että työntekijät pitävät tekemäänsä työtä merkityksellisenä ja hyödyllisenä. Koko kirkon työolobarometri antaa samansuuntaisen tuloksen. Voimavaroja tuovia tekijöitä löytyi tutkimuksessa monia. Työn hallintamahdollisuudet koettiin hyvinä, samoin työhön voitiin vaikuttaa. Merkille pantavaa oli, että työntekijät kokivat omien arvojensa olevan tasapainossa yhteisön arvojen kanssa. Voimavaroja kului työyhteisössä esiintyviin ristiriitoihin ja myös henkistä väkivaltaa esiintyi. Keskustelukulttuurin avoimuutta tulisi työyhteisössä vahvistaa. Tärkeätä on kuitenkin liiallisen ongelmiin kiinni jäämisen sijasta keskittyä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen ja samalla työhyvinvoinnin vahvistamiseen. Työhyvinvoinnin kehittämistä on hyvä pohtia jatkokeskusteluissa yhdessä työterveyshuollon henkilöstön kanssa.
Seurakunta on perustehtävänsä vuoksi hyvin erilainen yhteisö muihin työpaikkoihin verrattuna. Monet työntekijät tekevät työtä omalla persoonallaan. Kirkon työntekijät vievät eteenpäin evankeliumin sanomaa jo omalla olemuksellaan. Onkin tärkeää, että tätä sanomaa välittämässä on tasapainoinen, hyvinvoiva työntekijä. Seurakunnan työntekijää tarvitaan rinnalla kulkijaksi ja myös monesti tasapainoisen elämänrytmin esikuviksi tuomaan turvaa ja rauhaa kiireen mukanaan viemän ihmisen elämään.
Tämän opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää Karstulan evankelisluterilaisen seurakunnan työhyvinvoinnin tilaa. Tutkimuksessa kartoitettiin työntekijän voimavaroja kuluttavia tekijöitä ja myös tekijöitä, joilla voimavaroja voitaisiin kartuttaa. Tavoitteena oli löytää ja määrittää työhyvinvointia vahvistavia ja lisääviä tekijöitä. Opinnäytetyössäni keskityin työhyvinvoinnin psyykkisiin ja sosiaalisiin tekijöihin, työhyvinvoinnin fyysisiä tekijöitä en tarkastellut yksityiskohtaisesti.
Opinnäytetyön teoreettinen osio rakentuu työhyvinvoinnin yleisistä tekijöistä, yksilötekijöistä, työhön liittyvistä tekijöistä ja työyhteisöllisistä ja organisaatioon liittyvistä tekijöistä. Empiirinen osuus toteutettiin kyselylomakkeilla syyskuussa 2005.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että Karstulan seurakunnassa työhön liittyvät perusasiat ovat sikäli kunnossa, että työntekijät pitävät tekemäänsä työtä merkityksellisenä ja hyödyllisenä. Koko kirkon työolobarometri antaa samansuuntaisen tuloksen. Voimavaroja tuovia tekijöitä löytyi tutkimuksessa monia. Työn hallintamahdollisuudet koettiin hyvinä, samoin työhön voitiin vaikuttaa. Merkille pantavaa oli, että työntekijät kokivat omien arvojensa olevan tasapainossa yhteisön arvojen kanssa. Voimavaroja kului työyhteisössä esiintyviin ristiriitoihin ja myös henkistä väkivaltaa esiintyi. Keskustelukulttuurin avoimuutta tulisi työyhteisössä vahvistaa. Tärkeätä on kuitenkin liiallisen ongelmiin kiinni jäämisen sijasta keskittyä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen ja samalla työhyvinvoinnin vahvistamiseen. Työhyvinvoinnin kehittämistä on hyvä pohtia jatkokeskusteluissa yhdessä työterveyshuollon henkilöstön kanssa.