Asentohuimauksen vaikutukset ihmisen elämään

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia asentohuimauksen vaikutuksia ihmisen jokapäiväiseen elämään ja toimintakykyyn. Tavoitteena on myös lisätä omia valmiuksiamme osallistua asentohuimauspotilaan hoitoon ja ohjaukseen. Haluamme myös lisätä yleistä tietoutta asiasta. Potilaan huimausoire on dramaattinen kokemuksena ja hän tuntee itsensä hyvin sairaaksi. Hyvänlaatuinen asentohuimaus paranee usein itsestään, mutta arviolta kolmasosalla potilaista oireilu kestää hoitamattomana yli vuoden. Pitkittyessään huimaus aiheuttaa työkyvyttömyyttä ja rajoittaa normaaliin elämään kuuluvia toimintoja.

Tutkimus toteutettiin nettikyselynä ja käytimme hyväksi myös muita internetistä löytämiämme aiheeseen liittyviä kokemuksia. Oireet koettiin hyvin invalidisoiviksi. Huimaus ja siihen liittyvä pahoinvointi vaikuttivat työelämään poissaoloina. Pelko huimauskohtauksesta kesken työpäivän aiheutti stressiä, koska vastaajat pelkäsivät toisten työntekijöiden reaktioita. Myös liikkuminen ja harrastaminen vaativat rauhallisuutta. Huimaus vaikeutti myös unensaantia ja nukkumista.

Hoitomenetelminä vastaajilla oli käytetty asentohoitoa, lääkkeitä, hierontaa, akupunktiota ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Yleistä oli, että asentohoitoja ei oltu osattu antaa. Vastaajat olivat pääsääntöisesti sitä mieltä, että ovat hyötyneet saamastaan hoidosta. Asentohoitojen etuna pidettiin sitä, että oireet katoavat nopeammin ja lievenevät. Etuna koettiin myös se, että liikkeet voi tehdä itse kotona. Yhtenäistä mielipidettä muiden hoitokeinojen eduista ei ilmennyt. Liikuntaa pidettiin hyödyllisenä.

Tuen saannissa hoitotyöntekijöiltä koettiin olevan puutteita. Vastaajien mielestä oli tärkeää, että heidän oireensa otettiin todesta. Myös hoidon järjestämisessä ja hoitajien ammattitaidossa koettiin olevan puutteita. Hoitotyössä olisikin hyvin tärkeää osata kuunnella potilasta ja kerätä hänen oireistaan mahdollisimman tarkat tiedot. Hyvien esitietojen avulla diagnoosin tekeminen helpottuu ja nopeuttaa potilaan kuntoutumista. Potilaan tulisi saada asiallista tietoa huimauksesta ja käytettävissä olevista hoitokeinoista. Asiallisella tiedonsaannilla ja kuuntelemisella vähennetään potilaan pelkoa ja ahdistusta ja lisätään turvallisuuden tunnetta. Myös hoitohenkilökunnan tietoa siitä, miten huimaus vaikuttaa potilaan sosiaaliseen elämään, tulisi lisätä.

The purpose of this final thesis is to study the influence of benign paroxysmal positional vertigo on a patient' s daily living and on his/her ability to cope with the symptoms. We also wanted to increase our own abiIities in participating in care and guidance of the patients with positional vertigo and to increase public consciousness about BPPV. To patients, the symptom of dizziness is traumatic and they feel very ill. The symptoms of BPPV usually gets better by itself, but one in three patients have symptoms that can last for over a year. When dizziness is prolonged, it leads to disability and limits the functions of normal life.

In this study we published questions on the Internet. We also used other experiences linked to this study. Those who responded to this study felt that the symptoms of BPPV caused great problems in daily living. Dizziness and nausea influenced peoples working lives by causing absences at work. Fear of dizziness during the working day caused stress because the respondents were scared of the reactions from fellow workers. Exercise and hobbies demanded stillness. Dizziness also caused insomnia.

As care methods, positional care, medicines, massage, acupuncture and exercise were used. It was usual that most of health care workers didn't know how to give positional care. Generally the respondents had benefited from the care they had been given. The advantage of positional care was that the symptoms disappeared and were relieved quicker and they can do the care methods by themselves at home. The general opinion concerning the advantages of using other care methods were not expressed. Exercise was also found to be useful.

Support received from careworkers was found to be poor. The respondents said that it was very important för careworkers to take their symptoms seriously. Organization of the care and professional skills of the nurses were considered inadequate. It is very important in carework to be able to listen to patients and collect as accurate facts as possible of their symptoms. With the help of good information about the patients symptoms, it is easier to make the diagnosis and the rehabilitation of the patients is faster. The patients should be able to access information about dizziness and about care methods available. With information and by listening to the patients, the fears and concern of patients can be decreased and feelings of safety can be increased. Also the knowledge of the careworkers about how dizziness affects the patients social life should be increased.