Alaraajojen lymfaturvotuksen itsehoito gynekologisen syövän jälkeen

Abstract

Gynekologiset syövät ja niiden hoidot voivat aiheuttaa naisille heikentävästi elämänlaatuun vaikuttavia jälkioireita. Yksi näistä voi olla alaraajojen lymfaturvotus, joka on etenevä oire ja se johtuu imusuoniston vaurioitumisesta. Lymfaturvotuksen aikainen diagnosointi ja hoidon aloitus ovat keskeisessä asemassa hoidon onnistumisessa. Vaikka parantavaa hoitoa ei ole, pystytään oireita hallitsemaan ja helpottamaan sekä etenemistä hidastamaan. Lymfaturvotusta hoidetaan ensisijaisesti aina kompressiohoidolla, mutta tutkitusti sen lisäksi on hyvä hyödyntää itsehoitomenetelmiä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia sairauteen sopivia itsehoitomenetelmiä ja niiden vaikuttavuutta muun hoidon lisänä.

Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry, jolle itsehoito-opas luotiin kehittämistyönä. Tavoitteena oli luoda opas potilaille, joka antaisi mahdollisimman selkeän ja tutkittuun tietoon perustuvan ohjelman itsehoidosta. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostui useista eri lähteistä, joihin sisältyi kirjallista tietoa, tutkimuksia sekä muita julkisia lähteitä verkosta. Teoria koostui gynekologisista syövistä, niiden hoitomuodoista, lymfakierrosta ja sen toiminnasta, lymfaturvotuksesta sekä sen itsehoidosta ja muista hoitomuodoista. Oppaassa hyödynnettiin tätä teoriatietoa sekä kuunneltiin toimeksiantajan ja lukijoiden toiveita sisällöstä. Opas pohjautui sekä kirjallisille, että kuvallisille ohjeille.

Tutkimusten perusteella pystyimme todentamaan sen, että itsehoidosta on hyötyä, mutta ensisijaisesti aina kompressiohoidon lisänä. Eri itsehoitomuotojen vaikuttavuutta toisiinsa verraten ei oltu tutkittu, vaan tutkimuksissa oli hyödynnetty useita itsehoitomenetelmiä samaan aikaan tai niiden tulokset olivat samaan viittaavia itsehoitomuodosta riippumatta. Parhaimmat tulokset saatiin useaa hoitoa yhdistämällä. Tämän pohjalta loimme oppaaseen ohjelman, jossa oli yleisesti tutkimuksissa käytetyt hoitomuodot, joissa oli todennettu positiivista vaikutusta turvotuksen hoidossa ja elämänlaadun sekä toimintakyvyn paranemisessa. Tutkimuksia on tähän mennessä tehty aiheesta vielä vähän, joten tämä aihe tarvitsisi jatkotutkimuksia. Jatkotutkimuksissa olisi tärkeä keskittyä juuri erittelemään eri itsehoitomuotojen vaikuttavuutta ja sitä, miten eri itsehoitomuodot toimivat oireen eri vaiheissa.