Mielenterveysjohtaminen nuorten sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden työhyvinvoinnin tukena Kainuun hyvinvointialueella

Abstract

Tämä opinnäytetyö toteutettiin työelämälähtöisenä tutkimus- ja kehittämisprosessina Kainuun hyvinvointialueella, tavoitteena oli kehittää lähiesihenkilöiden mielenterveysjohtamista. Työ perustuu Kansallisen mielenterveysstrategian (2020–2030) linjauksiin ja vastaa ajankohtaiseen tarpeeseen vähentää mielenterveysperusteisia sairauspoissaoloja sekä vahvistaa nuorten työntekijöiden jaksamista ja työssä pysyvyyttä. Metodologiseksi lähestymistavaksi valittiin toimintatutkimus, koska se soveltuu työelämä-lähtöiseen kehittämiseen, osallistujien näkökulmien huomioimiseen ja uusien käytäntöjen juurruttamiseen.

Ensimmäisen syklin tarkoitus oli kartoittaa mielenterveysjohtamisen käytäntöjä, joita lähiesihenkilöt voivat hyödyntää nuorten työntekijöiden työhyvinvoinnin tukemisessa. Tutkimuskysymyksenä oli Mitä mielenterveysjohtaminen on nuorten työntekijöiden työhyvinvoinnin ja mielenterveyden edistämisessä? Ensimmäisessä syklissä toteutettiin kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Kirjallisuuskatsauksen tuloksena syntyi kolme luokkaa: mielenterveyttä edistävä ja suojaava, työkykyä ja mielenterveyttä tukeva sekä esihenkilöosaamiseen perustuva mielenterveysjohtaminen.

Toisen syklin tarkoitus oli kuvata lähiesihenkilöiden mielenterveysosaamisen nykytilan kehittämistarpeita. Tutkimuskysymyksenä oli Mitä mielenterveysosaamisen kehittämistarpeita lähiesihenkilöillä on nuorten työntekijöiden mielenterveysjohtamisessa? Aineisto kerättiin laadullisen teemakyselyn avulla ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Kysely kohdennettiin hyvinvointialueen Terveyden ja sairaanhoidon palveluiden toimialueelle, hoitotyön palvelu -ja toimintayksiköiden esihenkilöille. Tuloksena tunnistettiin tiedollisia, taidollisia ja asenteellisia kehittämistarpeita. Avoin palaute täydensi kyselyn tuloksia tuomalla esiin mielenterveysosaamisen kehittämistarpeita työelämässä.

Kolmannen syklin tarkoitus oli kuvata käytännön ohjeistus mielenterveysjohtamisen toteuttamiseksi osana Kainuun hyvinvointialueen Työkyvyn tuen toimintamallin työhyvinvointikeskustelua. Kehittämiskysymyksenä Mitä sisältöä lähiesihenkilöiden käytännön ohjeistuksessa tulisi olla, jotta nuorten työntekijöiden mielenterveyttä ja työhyvinvointia voidaan edistää mielenterveysjohtamisen keinoin, ja ohjeistus tukisi työhyvinvointikeskustelua? Yhteiskehittämisen työpajassa syntyi näyttöön perustuva ja yhteiskehitetty ohjeistus, jota pilotoitiin sivusyklissä käytännön työelämässä. Pilotoinnin tuloksena ohjeistus ja puheeksioton tukilomake osoittautuivat toimiviksi esihenkilöiden työvälineiksi.

Neljännen syklin tarkoituksena oli kuvata Kainuun hyvinvointialueelle implementointisuunnitelma, jonka avulla mielenterveysjohtamisen käytännön ohjeistus otetaan käyttöön organisaatiossa lähiesihenkilötyöhön. Kehittämiskysymyksenä Miten mielenterveysjohtamisen käytännön ohjeistus otetaan käyttöön organisaatiossa lähiesihenkilötyössä nuorten työntekijöiden työhyvinvoinnin tukemiseksi? Implementointi suunniteltiin Ottawa-mallin mukaisesti, ja ohjeistus sisällytettiin Kainuun hyvinvointi-alueen Työkyvyn tuen toimintamalliin osaksi työhyvinvointikeskustelua.

Kehittämistyön tulokset osoittavat, että mielenterveysjohtamisen käytännön ohjeistus ja työkalut tarjoavat esihenkilöille konkreettisia välineitä nuorten työntekijöiden tukemiseen. Kehittämistoiminta mahdollisti tarpeiden tunnistamisen, ohjeistuksen rakentamisen ja sen sovittamisen osaksi Kainuun hyvinvointialueen rakenteita. Työ tukee organisaation strategisia tavoitteita henkilöstön hyvinvoinnin ja johtamisosaamisen vahvistamisessa sekä tarjoaa mallin mielenterveysjohtamisen juurruttamiseen osaksi lähijohtamista.