Kirjoitettu objekti : sanat ja intuitio esineen takana
Karvonen, Ossi (2025)
Karvonen, Ossi
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601141286
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601141286
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkastellaan intuition ja kirjoitetun aineiston välistä suhdetta kalustemuotoilun lähtökohtana. Työn tavoitteena oli tutkia, miten abstrakti ja moniselitteinen teksti toimii suunnitteluprosessin katalysaattorina ja kuinka lähtökohdan perusteella merkityskokemukset voidaan esittää materiaalisessa muodossa. Teoreettinen viitekehys koostuu kielitieteiden ja tulkinnan teorioista, intuition määritelmistä, sekä vaihtoehtoisista lähestymistavoista muotoilussa.
Tutkimusosio suoritettiin laadullisena, viiden ihmisen otannan lomakekyselynä, jossa kartoitettiin vastaajien kuvaamia objekteja perustuen Wiktoria Ripatin tekstiin ”Tyhjän paperin kammo”. Tämän perusteella aihetta oli mahdollista tarkastella opinnäytteen kirjoittajan subjektiivista tulkintaa laajemmin. Tulosten perusteella kirjoitettu teksti osoittautui keinoksi rikastuttaa ideointi- ja suunnitteluvaihetta, mutta myös menetelmänä esittää merkitys- ja tunnekokemuksia fyysisessä muodossa. Tekstin pohjalta valmistettiin neljä objektia kyselytutkimusta vastaavasta lähtökohdasta.
Intuitiivinen, tekstipohjainen lähestymistapa osoittautui sekä hedelmälliseksi että haastavaksi. Työn eteneminen oli epälineaarista ja vaati jatkuvaa reflektointia, mukautu- mista ja kykyä sietää työskentelytavasta johtuvaa ennalta-arvaamattomuutta. Muotoilun näkökulmasta opinnäytteen arvo ilmenee vaihtoehtoisen menettelyn kuvauksessa itsessään. Työn tulos osoittaa, että intuitiivinen ja kokeellinen lähestyminen voi tuottaa merkityksellisiä esineitä vakiintuneiden suunnittelukäytäntöjen ulkopuolelta. Samalla se paljastaa menetelmään liittyvät vaikeudet: toimintamalli on aikaa vievä, vaikeasti toistettava ja vaatii tekijältään jatkuvaa läsnäoloa ja aktiivista reagointia prosessin aikana tapahtuviin muutoksiin. This thesis examines the relationship between intuition and written material as a starting point for furniture design. The aim was to explore how an abstract and ambiguous text can function as a catalyst in the design process, and how experiences of meaning derived from such a point can be expressed in material form. Linguistic and interpretation theory, with definitions of intuition, as well as alternative approaches in the field of design, form the theoretical framework.
The research was conducted qualitatively through a questionnaire given to five participants, who were asked to describe objects based on Wiktoria Ripatti’s text “Tyhjän paperin kammo” (“Fear of the Blank Page”). This enabled an inspection of the subject from a broader perspective than the author's own subjective interpretation. Results indicate that a written text can serve both as a tool to enrich the ideation and design phase and, to an extent, as a method for expressing experiences of meaning and emotion in physical form. Four objects were created based on the text, each originating from the same initial premise as the survey.
The text-based, intuitive approach proved to be both prolific and challenging. Progress required continuous reflection, adaptation, and the ability to tolerate the unpredictability inherent in the non-linear working method. The value of the work, from a design perspective, lies in the description of this alternative process itself. This intuitive and experimental approach, as the outcome demonstrates, can generate meaningful objects outside of established design practices. The approach also signified methodological complexities — it was revealed to be difficult to replicate, timeconsuming and demanding of constant presence and active responsiveness to changes.
Tutkimusosio suoritettiin laadullisena, viiden ihmisen otannan lomakekyselynä, jossa kartoitettiin vastaajien kuvaamia objekteja perustuen Wiktoria Ripatin tekstiin ”Tyhjän paperin kammo”. Tämän perusteella aihetta oli mahdollista tarkastella opinnäytteen kirjoittajan subjektiivista tulkintaa laajemmin. Tulosten perusteella kirjoitettu teksti osoittautui keinoksi rikastuttaa ideointi- ja suunnitteluvaihetta, mutta myös menetelmänä esittää merkitys- ja tunnekokemuksia fyysisessä muodossa. Tekstin pohjalta valmistettiin neljä objektia kyselytutkimusta vastaavasta lähtökohdasta.
Intuitiivinen, tekstipohjainen lähestymistapa osoittautui sekä hedelmälliseksi että haastavaksi. Työn eteneminen oli epälineaarista ja vaati jatkuvaa reflektointia, mukautu- mista ja kykyä sietää työskentelytavasta johtuvaa ennalta-arvaamattomuutta. Muotoilun näkökulmasta opinnäytteen arvo ilmenee vaihtoehtoisen menettelyn kuvauksessa itsessään. Työn tulos osoittaa, että intuitiivinen ja kokeellinen lähestyminen voi tuottaa merkityksellisiä esineitä vakiintuneiden suunnittelukäytäntöjen ulkopuolelta. Samalla se paljastaa menetelmään liittyvät vaikeudet: toimintamalli on aikaa vievä, vaikeasti toistettava ja vaatii tekijältään jatkuvaa läsnäoloa ja aktiivista reagointia prosessin aikana tapahtuviin muutoksiin.
The research was conducted qualitatively through a questionnaire given to five participants, who were asked to describe objects based on Wiktoria Ripatti’s text “Tyhjän paperin kammo” (“Fear of the Blank Page”). This enabled an inspection of the subject from a broader perspective than the author's own subjective interpretation. Results indicate that a written text can serve both as a tool to enrich the ideation and design phase and, to an extent, as a method for expressing experiences of meaning and emotion in physical form. Four objects were created based on the text, each originating from the same initial premise as the survey.
The text-based, intuitive approach proved to be both prolific and challenging. Progress required continuous reflection, adaptation, and the ability to tolerate the unpredictability inherent in the non-linear working method. The value of the work, from a design perspective, lies in the description of this alternative process itself. This intuitive and experimental approach, as the outcome demonstrates, can generate meaningful objects outside of established design practices. The approach also signified methodological complexities — it was revealed to be difficult to replicate, timeconsuming and demanding of constant presence and active responsiveness to changes.