Hätävarjelua vai hätävarjelun liioittelua – pohdintaa RL 4:4§ käytännön tasolla

Abstract

Opinnäytetyö on katsaus hätävarjeluun ja hätävarjelun liioitteluun Suomen lainsäädännön näkökulmasta ja siihen, miten lainsäädäntöä on tulkittu käytännön tasolla oikeuskäytännössä. Tavoitteena on selvittää mitä vastuuvapausperusteilla tarkoitetaan sekä missä menee raja yksilön oikeudelle puolustaa itseään ja hätävarjelun liioittelulle. Tutkimus käsittelee myös rikoslaissa säädetyn hätävarjelun sääntelyn historiaa ja kehittymistä nykymuotoon. Tutkimuksessa keskitytään yksityishenkilöihin kohdistuviin hätävarjelutilanteisiin ja viranomaistoiminta on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu Suomen ajantasaisesta lainsäädännöstä, hallituksen esityksistä, oikeuskirjallisuudesta sekä tieteellisistä artikkeleista. Aineistona on käytetty tilastoja sekä korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä tapauksista, joissa arvioitavana on ollut hätävarjelun käsillä olo. Tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että hätävarjelutilanteiden tapauskohtaisella arvioinnilla on merkittävä merkitys oikeudellisessa arvioinnissa. Ainoastaan yksilön väite hätävarjelutilanteen käsillä olosta ei ole riittävä, vaan väite vaatii aina tuekseen perusteluja ja todisteita, ennen kuin voidaan tehdä johtopäätöksiä yksilön syyllisyydestä tai syyttömyydestä.