Riittääkö lähimmäisenrakkaus? : omainen edunvalvojana

Abstract

Ikääntyminen tuo mukanaan erilaisia ongelmia. Avuntarpeemme lisääntyy, vaikka emme sitä haluaisi tunnus­taa. Voimme syntyä kehitysvammaisena, sairastua keski-iässä tai joutua onnettomuuteen, joka invalidisoi meidät pysyvästi. Elämässämme voi syntyä tilanteita, joissa tarvitsemme jonkun henkilön hoitamaan puoles­tamme niin taloudellisia, oikeudellisia kuin henkilökohtaisia asioitamme. Tarvitsemme jonkun valvomaan etuamme. Tähän avuntarpeeseen on luotu järjestelmä jo keskiajalla. Lakia on myöhemmin muokattu ja vii­meisin holhoustoimilain uudistus tapahtui vuonna 1999.

Edunvalvonnan tarve on lisääntynyt viimeisen seitsemän vuoden aikana huomattavasti. Samalla on lisäänty­nyt tietysti edunvalvojien tarve. Kun joku meistä tarvitsee itselleen edunvalvojan, pyritään hänet ensisijaises­ti löytämään omaisten tai läheisten piiristä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut löytää niitä keinoja, joiden avulla omaisten ja läheisten kiinnostus edunvalvontatehtävään saadaan viriämään ja jo tehtävää hoita­vien edunvalvojien mielenkiinto säilymään.

Tutkimuksen pohjana oleva kyselylomake lähetettiin sadalle Raahen maistraatin alueella toimivalle edunval­vojalle, jonka päämiehenä oli täysi-ikäinen henkilö. Kysely tapahtui syksyn 2005 aikana ja lomakkeen pa­lautti 46 edunvalvojaa.

Tutkimuksen ensimmäisten kysymysten avulla selvitettiin tutkimuskohteen taustatekijät eli tiedot edunvalvo­jista, päämiehistä ja edunvalvonnan laadusta. Seuraavissa kysymyksissä kartoitettiin edunvalvojien koke­muksia edunvalvontatehtävän hoidosta sekä pyydettiin heitä arvioimaan yhteistyötä eri viranomaistahojen kanssa. Lopuksi edunvalvojat saivat kertoa omia ehdotuksiaan, toiveitaan ja terveisiään edunvalvontatehtä­ vän kehittämiseksi.

Tutkimukseen osallistuneiden edunvalvojien vastauksista kävi selvästi ilmi ohjauksen ja koulutuksen tarve. Edunvalvojat kokivat olevansa yksin lainsäädännön ja byrokratian viidakossa. Maistraatin rooli valvovana, mutta ei neuvovana, viranomaisena korostui. Parhaiten edunvalvojat kokivat saavansa apua ja tukea läheisil­tään; puolisoltaan, lapsiltaan, sisaruksiltaan ja ystäviltään. Edunvalvojilta tulleista kehittämisehdotuksista, toiveista ja terveisistä on koottu tähän opinnäytetyöhön luettelo, joka toivottavasti antaa holhousviranomaisil­le virikkeitä edunvalvojan tehtävän kehittämiseen ja sen kiinnostavuuden lisäämiseen.

Each one of us gets older and aging brings along various different problems. Our need for help increases although we don't always want to admit it. We can be bom as retarded child; we may get sick while middle aged or we may be involved in an accident which handicaps us for life. There may come about situations in our lives in which we need someone else to take care of our financial, juridical and personal matters for us. We need someone to attend our interest. A system för supervision of the interests of another party was created already in the Middle Ages. Luckily, the system has been revised and renewed many times since then. The last renewal of the guardianship law took place in 1999.

The need of guardianship has increased considerably during the past seven years, which has also increased the need for trustees. When guardianship is needed, the trustee is usually someone with close relation to the person under supervision. The purpose of this study is to find the means to help the relatives to find interest in guardianship and for those already working as trustees to maintain the interest.

The basis of this study is a questionnaire which was sent to one hundred clients of the city administrative court of Raahe acting as a trustee of an adult person. The query took place during autumn 2005 and 46 trustees retumed the form.

The first questions of the questionnaire investigated the background information of the trustees, the persons under supervision and the nature of the guardianship. Next part ofthe questionnaire was constructed to give a closer look at the experiences of the trustees in handling their duties. In addition, trustees' opinions on cooperation with different authorities were collected. Finally, the trustees were offered a chance to tell their own propositions, wishes and ideas to develop the supervision of the interests of another party.

The answers to the questionnaire revealed that there was a high need för tuition and guidance. The trustees felt that they were alone in the jungle of laws and bureaucracy. The role of the city administrative court as a supervising but not advising authority was emphasized. The best support and help to the trustees came from their close relatives, spouses, children, siblings and friends. A list of the development proposals, wishes and ideas from the trustees is included in this thesis. The list will hopefully give the guardianship authorities incentive to develop and increase the interestingness ofthe work as a trustee.