Lapsiperheet jälkihuollossa : keinot ylisukupolvisen lastensuojelun tarpeen katkaisuun

Abstract

Tämän tutkimuksellisen opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa, millaisin keinoin lastensuojelun jälkihuollon lapsiperheasiakkaita tuetaan tällä hetkellä sekä vastata tutkimuskysymyksiin siitä, miten heitä voidaan tukea siten, että ylisukupolvinen lastensuojelun tarve saataisiin katkaistua. Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä oli lastensuojelusta itsenäistyviä nuoria käsittelevä tutkimus, lastensuojelutaustan omaavien aikuisten myöhempiä vaiheita ja perheellistymistä käsittelevä tutkimustieto sekä vanhemmuuden taitoja ja ylisukupolvisuutta käsittelevä lähdekirjallisuus. Tietoperustassa käytettiin kotimaisia ja ulkomaisia selvityksiä ylisukupolvisen lastensuojelun tarpeen tekijöistä ja toisaalta keinoista, jotka oli havaittu kaikkein tehokkaimmiksi ylisukupolvisen kierteen katkaisemisessa. Osana lähdemateriaalia oli myös ensikodin pitkäaikaisen työntekijän haastattelu. Tavoitteena oli tuottaa työn toimeksiantajalle konkreettista tietoa siitä, mitkä tekijät vaikuttavat jälkihuollossa olevien nuorten vanhempien sosiaaliohjauksen vaikuttavuuteen ja millä sosiaaliohjauksen keinoilla jälkihuollossa olevien nuorten vanhempien elämänhallintaa ja vanhemmuuden taitoja voidaan kerätyn tutkimustiedon mukaan parhaiten tukea. Opinnäytetyön tilaajana oli Helsingin kaupungin Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialaan kuuluva lastensuojelun jälkihuolto.

Laadullisen opinnäytetyön aineisto kerättiin teettämällä kysely Helsingin kaupungin lasten-suojelun jälkihuollossa perheellisten asiakkaiden kanssa työskenteleville sosiaaliohjaajille. Kyselyllä kerättiin tietoa siitä, miten jälkihuollon sosiaaliohjaajat ovat menetelleet saadessaan asiakastyössään hyviä tuloksia, millaiset asiat heidän kokemuksensa mukaan vaikuttavat lopputuloksen onnistumiseen ja mitkä ovat yleisimmät heidän kohtaamansa haasteet, jotka vaikeuttavat työtä ja tuloksia jälkihuollon palveluissa. Lopuksi verrattiin, miten Helsingin kaupungille työskentelevät sosiaaliohjaajat toimivat työssään verrattuna tutkimuksissa tehtyihin löydöksiin vaikuttavista työskentelymalleista. Opinnäytteen kyselyaineisto koostui kymmenen sosiaaliohjaajan vastauksista, jotka kerättiin touko-kesäkuussa 2025. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä, jossa eniten mainintoja saaneet vastaustyypit nostettiin kärkeen tärkeimpinä havaintoina ja jaettiin teemoihin, jotka näyttivät toistuvan useissa vastauksissa.

Opinnäytetyön tulosten perusteella lastensuojelutaustaiset nuoret hyötyvät aivan tietynlaisesta tuesta, jonka avulla he oppivat hoitamaan raha-asioitaan, kotia ja viranomaisasiointia. Erityinen tuki vanhemmuuden alkumetreillä, riittävät sosiaaliset tukiverkostot ja mahdollisuus työstää omaa kasvuhistoriaa ammattilaisen kanssa auttaisi ennaltaehkäisemään lastensuojelutaustan periytymistä. Tässä opinnäytteessä on koottu selkeä lista merkittävimmistä tekijöistä, joihin jälkihuollossa tulisi kiinnittää huomioita. Tulokset saattavat olla mielenkiintoisia kaikille lastensuojelun parissa työskenteleville, sillä vastauksissa ja lähteissä huomio kiinnittyy paljon myös nuorten sijaishuoltoaikaan ja varhaisiin kokemuksiin. Haaste on saada jalkautettua hyväksi havaitut käytännöt systemaattiseen käyttöön eri sijaishuollon toimijoille ja perhepalveluihin kautta maan.

Lopuksi opinnäytetyössä esitellään joitakin toimintamalleja, joilla voitaisiin parantaa jälkihuollon nuorten psyykkisiä valmiuksia kohdata elämän ja vanhemmuuden vaatimuksia sekä lisätä heidän sosiaalisia tukiverkostojaan ja pitkäaikaisia ihmissuhteitaan, joilla on tutkimuksissa todettu olevan merkittävä vaikutus jälkihuollon jälkeiseen elämään.

The purpose of this study was to examine current support given to young parents transitioning out of foster care and to identify ways of providing support that could help prevent the intergenerational transmission of child protection involvement. The theoretical framework draws on research on transitions to adulthood after placement, parenthood among individuals with a foster care background, parenting skills and intergenerational transmission. The study is based on a review of both domestic and international research addressing factors that contribute to the intergenerational need for child protection, as well as interventions shown to be most effective in breaking this cycle. The source material also included an interview with a long-term employee of a maternity shelter. The aim of this study was to provide the commissioning organization with research-based knowledge on factors influencing the effectiveness of social guidance for young parents in aftercare. The study was commissioned by the Child Welfare Aftercare Service of the City of Helsinki.

The qualitative research material was collected through a survey conducted among a team of social councelors working with young parents in the child welfare aftercare service of the City of Helsinki. The survey gathered information on practices through which social councelors have achieved positive outcomes in their work with families, their perceptions of factors contributing to successful outcomes, and the most common challenges that hinder effective practice and results in aftercare services. In addition, the study compared the intervention models and approaches used by social councelors employed by the City of Helsinki with methods identified in previous research as effective. The survey data consisted of responses from ten social councelors, collected between May and June 2025. The data were analyzed using qualitative content analysis, in which the most frequently occurring response types were identified as key findings and organized into recurring thematic categories.

Based on the findings of this thesis, young people with a foster care background benefit from highly targeted forms of support that promote the development of skills related to financial management, household maintenance, and navigating administrative matters. Targeted support during the early stages of parenthood, access to adequate social support networks, and opportunities to process one’s own developmental and life history with a professional were identified as key factors in preventing the intergenerational transmission of child protection involvement. This study identifies and synthesizes the most significant factors that should be prioritized in aftercare services. The findings could interest also professionals working in foster fare, as both the survey and the reviewed literature place strong emphasis on the content and routines of foster care and early childhood experiences. A key challenge is the systematic implementation of evidence-based practices across different foster care providers and family services nationwide.

Finally, the study presents several models how to strengthen the psychological preparedness of young people in aftercare to meet the demands of independent living and parenthood, as well as how to expand their social support networks and long-term relationships, which research has shown to have a significant impact on outcomes after transitioning out of foster care.