Lauttasaaren senioritalon asukkaiden kokemuksia Muistimontessorimenetelmästä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Lauttasaaren senioritalon asukkaiden kokemuksia Montessoripedagogiikan mukaisen toiminnan toteuttamisesta. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten Montessoripedagogiikan mukainen toiminta näkyy asukkaan arjessa ja toimintakyvyssä sekä miten toimintaa olisi hyvä kehittää. Tutkimuksen toimeksiantajana toimi Lauttasaaren senioritalo.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustui näyttöön perustuvaan tietoon muisti sairauksista, niiden hoidosta sekä Muistimontessorimenetelmän periaatteista ja käytöstä. Tutkimus toteutettiin laadullisena teemahaastatteluna neljän senioritalon asukkaan kanssa, joista osalla oli todettu muistisairaus. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.

Haastattelujen perusteella Muistimontessorimenetelmä näkyi arjessa monipuolisena toimintana, kuten yhteisinä kahvihetkinä, kerhotoimintana, liikuntatuokioina ja kulttuuritapahtumina. Asukkaat kuvasivat osallistumista omaehtoiseksi ja joustavaksi: osallistuminen perustui yksilöllisiin mieltymyksiin, voimavaroihin ja kiinnostuksen kohteisiin. Yhteisölliset hetket olivat asukkaille mielekkäitä, mutta moni arvosti myös itsenäisyyttä ja halua ajoittain vetäytyä omaan rauhaan.

Kokemuksissa korostuivat menetelmän myönteiset vaikutukset osallistumiseen ja toimintakykyyn. Musiikki, liikunta ja lukeminen olivat suosittuja toimintoja. Ne tuottivat iloa. Haastateltavat asukkaat toimivat arjessa pääosin itsenäisesti ja osallistuivat senioritalon toimintaan aktiivisesti. Tästä voidaan päätellä, että Muistimontessorimenetelmä tuki muistisairaiden toimintakykyä. Asukkaat olivat senioritalon järjestettyihin toimintoihin yleisesti melko tyytyväisiä, mutta halusivat lisää yhteisiä liikuntahetkiä, kulttuuritoimintaa ja retkiä.

Menetelmän onnistunut toteutus edellyttänee henkilökunnalta sitoutumista, koulutusta ja herkkyyttä tunnistaa asukkaiden yksilölliset tarpeet. Tutkimus toi esiin, että pienikin toiminnallinen osallistuminen vahvistaa elämänhallintaa ja arjen merkityksellisyyttä. Jatkossa menetelmää voitaisiin tutkia myös hoitohenkilökunnan näkökulmasta sekä laajemmissa toimintaympäristöissä, jotta sen vaikuttavuudesta saataisiin kokonaisvaltaisempi kuva.