Työhyvinvointijohtaminen arjessa – päiväkirja muutosten askelista ja lakisääteisistä velvoitteista

Abstract

Tässä päiväkirjamuotoisessa opinnäytetyössä käsiteltiin työhyvinvoinnin kehittämistä osana esihenkilön arjen työtä. Työn tavoitteena oli kuvata ja analysoida, miten työhyvinvointia voidaan parantaa suunnitelmallisella ja käytännönläheisellä kehittämistyöllä työyhteisössä. Lisäksi tavoitteena oli tukea tekijän ammatillista kehittymistä esihenkilönä sekä syventää ymmärrystä esihenkilötyön vaikutuksista työyhteisön ilmapiiriin, vuorovaikutuk-seen ja työntekijöiden jaksamiseen. Opinnäytetyö toteutettiin 12 viikon mittaisena kehittämisjaksona. Työskentelyä dokumentointiin päivittäisten päiväkirjamerkintöjen ja viikoittaisten analyysien avulla. Työyhteisön tilannetta kartoitettiin kehittämisjakson alussa anonyymin työhyvinvointikyselyn ja kehityskeskustelujen avulla. Kehittämisjakson aikana toteutettiin suunniteltuja kehittämistoimenpiteitä ja jakson päätteeksi vaikutuksia arvioitiin uusien anonyymien kyselyjen avulla. Työn tulokset osoittavat, että työhyvinvointia voidaan kehittää tehokkaasti pienillä mutta johdonmukaisilla esihenkilötyön keinoilla. Kehittämisjakson tuloksena työyhteisön ilmapiirin avoimuus lisääntyi, vuorovaikutus parani ja työntekijöiden kokemus kuulluksi tulemisesta vahvistui. Lisäksi tekijän kokemus esihenkilötyön merkityksestä työhyvinvoinnin tukemisessa vahvistui ja tekijän oma ammatillinen osaaminen kehittyi erityisesti vuorovaikutuksen, palautteen antamisen ja työyhteisön tarpeiden tunnistamisen osalta.

This diary-based thesis addressed the development of workplace well-being as part of a supervisor’s daily work. The aim of the thesis was to describe and analyse how workplace well-being can be improved through a planned and practical development process within a work community. In addition, one of the aims was to support the professional development of the author in a supervisory role and to deepen the understanding of how supervisory work influences the work atmosphere, interaction, and employees’ ability to cope at work. The thesis was implemented as a 12-week development project. The development process was documented through daily diary entries and weekly analyses. At the beginning of the project, the state of the work community was assessed using an anonymous workplace well-being survey and individual career development discussions. During the development period, planned development actions were carried out. Finally, the effects of the development work were evaluated using new anonymous surveys. The results indicate that workplace well-being can be effectively improved through small but consistent supervisory actions. As a result of the development process, openness in the work atmosphere increased, interaction improved, and employees’ experiences of being heard improved. In addition, the author’s understanding of the significance of supervisory work in supporting workplace well-being deepened, and professional competence developed particularly in interaction, providing feedback, and recognizing the needs of the work community.