Lisäävän valmistusmenetelmän hyödyntäminen tuotekehityksessä

Abstract

Opinnäytetyössä tutustuttiin lisäävän valmistuksen eli 3D-tulostuksen tarjoamiin etuihin ja arvioitiin yleisimmillä menetelmillä, kuten FDM-, DLP-, SLA- ja SLS-tekniikoilla, valmistettujen osien soveltuvuutta tarkkojen ja vesitiiveyden omaavien osien hyödyntämiseen.

Työn tavoitteena oli tunnistaa näistä paras tekniikka pienten yksityiskohtien valmistukseen ja selvittää, millaisia teknisiä ratkaisuja niillä voidaan saavuttaa sekä kartoittaa eri tekniikoiden eroja. Lisäävän valmistuksen eri tekniikoista riippuvia ominaisuuksia tutkittiin aluksi oman kokemuksen ja eri lähteiden perusteella. Menetelmien ominaisuuksista koostettiin myös yhteenveto.

Työssä valmistettiin kyseisillä tekniikoilla näytekappaleita, joita vertailtiin eri menetelmin. Tuloksista ilmeni, että lisäävällä valmistuksella voidaan saavuttaa tarkkoja yksityiskohtia ja valmistaa vedenpitäviä kappaleita. DLP- ja SLA-tekniikoiden todettiin tarjoavan parhaan pinnanlaadun, vedenpitävyyden ja kestävyyden.