Muistipeli : osallistava taide oppimisympäristössä

Abstract

Tässä taiteellisen tutkimuksen opinnäytetyössä tutkittiin osallistavan, aikasidonnaisen ja pelillisen taiteen soveltuvuutta oppimisympäristöön sekä taiteen mahdollisuuksia toimia kollektiivisen muistin ja sitä kautta paikallisidentiteetin vahvistajana.

Oletuksena oli, että julkinen taide oppimisympäristöissä ei ota huomioon oppilaiden vaihtuvuutta. Hypoteesina oli myös, että osallistava taide soveltuu hyvin oppimisympäristöön ja pelillisyys rohkaisee osallistumaan.

Taustatutkimuksen avulla selvitettiin, miten pelilliseen taideteokseen uskalletaan osallistua sekä millaisia asioita tulee ottaa huomioon julkisen pelillisen taideteoksen suunnittelussa. Lisäksi tutkittiin osallistavan työpajan sisältöjä ja sitä, millaisia elementtejä osallistujille kannattaa tarjota.

Niko Saarisen taiteellinen opinnäytetyö Muistipeli-teos hyödyntää menetelmänä muistitietotutkimusta sekä kollektiivista muistia paikallisen identiteetin luojana. Osallistavaa taidetta analysoitiin Kaija Kaitavuoren kehittämän nelikentän avulla.

Aineiston analyysin pohjalta voidaan todeta, että osallistava ja aikasidonnainen taide vahvistaa konkreettisten ja pysyvien taideteosten rinnalla oppimisympäristöissä identiteettiä ja omistajuutta suhteessa tiloihin. Opinnäytetyö esittää, että oppimisympäristöissä tulisi olla kolmitasoista julkista taidetta:

Konkreettista ja pysyvää Osallistavaa Aikasidonnaista

This artistic research thesis explores the applicability of participatory, time-bound, and game-based art in learning environments, as well as the potential of art to strengthen collective memory and, through it, local identity. The initial assumption was that public art in educational settings does not account for the constant turnover of students. The hypothesis further suggested that participatory art is well suited to learning environments and that gamification encourages engagement.

Background research examined factors influencing participation in game-based artworks and design considerations for public, gamified art projects. It also investigated the content of participatory workshops and the elements most beneficial for participants. The artistic component, Muistipeli (“Memory Game”), employed oral history research and collective memory as methods for shaping local identity. Participatory art was analyzed using Kaija Kaitavuori’s four-field model.

The analysis indicates that participatory and time-bound art can reinforce identity and a sense of ownership of spaces alongside permanent artworks in learning environments. The thesis proposes a three-tiered approach to public art in educational contexts:

Concrete and permanent Participatory Time-bound