Varhaislapsuusikäisen lapsen sosioemotionaalinen kehitys: Ilmiölähtöinen tarkastelu ja kehittämispotentiaali varhaiskasvatuksessa

Abstract

Varhaiskasvatusikäisten lasten sosioemotionaaliset haasteet voivat heikentää heidän hyvinvointiansa, oppimisvalmiuksia ja sosiaalisia suhteita sekä lisätä riskien kasautumista myöhemmässä kehityksessä. Haasteiden varhainen tunnistaminen ja oikea-aikainen tukeminen ovat keskeisiä syrjäytymisen ehkäisyssä. Niiden tunnistaminen on usein monimutkaista ja perustuu usein subjektiivisiin havaintoihin. Tämä korostaa tarvetta tarkastella ilmiötä myös kasvuympäristöön liittyvien objektiivisten tekijöiden ja tiedolla johtamisen näkökulmasta. Opinnäytetyö tarkastelee lapsen sosioemotionaalisen kehityksen haasteisiin vaikuttavia kasvuympäristön riskitekijöitä tiedolla johtamisen näkökulmasta. Tarkoituksena on kehittää X-hankkeen aineiston pohjalta ilmiösegmentti, joka selittää varhaislapsuusikäisten lasten sosioemotionaalista kehitystä aiempien tutkimusten ja Allardtin hyvinvointiteorian pohjalta sekä tukee päätöksentekoa varhaiskasvatuksessa.

Aineisto analysoitiin temaattisella analyysillä, jossa yksittäiset koodit ja teemat yhdistettiin tulkinnalliseksi kokonaisuudeksi. Tunnistetut riskitekijät ovat: (1) taloudellinen epävarmuus, (2) terveydelliset ja toimintakyvyn haasteet, (3) puutteet sosiaalisessa tuessa, (4) kuormittavat elämäntapahtumat sekä (5) kulttuurisesti kontekstoituneet tekijät. Tulokset osoittavat, että nämä tekijät kasaantuvat monialaiseksi haavoittuvuudeksi, joka lisää arjen epävakautta ja turvattomuutta lapsen kasvuympäristössä. Kulttuurista kontekstia ei nähdä erillisenä riskinä, vaan se voimistaa taloudellisten, sosiaalisten ja terveydellisten haasteiden vaikutuksia.

Alueellisessa tarkastelussa kohteena olevassa kunnassa tunnistettiin kahdeksan postinumeroaluetta, joissa riskitekijät korostuvat. Vain kahdessa klusterissa ilmeni myös lapseen liittyviä sisäisiä riskitekijöitä, mikä viittaa siihen, että useimmissa alueissa haavoittuvuus rakentuu ensisijaisesti kasvuympäristön kuormituksesta. Tämä korostaa ilmiösegmentin merkitystä varhaisena indikaattorina jo ennen kuin riskit heijastuvat lapseen. Ilmiösegmentti tukee tiedolla johtamista varhaiskasvatuksessa mahdollistamalla resurssien kohdentamisen, osaamisen suuntaamisen ja moniammatillisen yhteistyön vahvistamisen. Jatkossa menetelmää voidaan hyödyntää laajemmin ja kehittää tunnistamalla suojaavia tekijöitä sekä yhdistämällä perheiden ja ammattilaisten kokemuksia kokonaiskuvan syventämiseksi. Lisäksi jatkotutkimus voisi tarkastella, miten malli täydentää nykyisiä varhaisen tuen menetelmiä ja vahvistaa moniammatillista yhteistyötä.