Turvapaikkapolitiikan muutos ja kotoutumisen rakenteelliset edellytykset Suomessa ja Ruotsissa 2015–2024

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää turvapaikkapolitiikan muutosta ja kotoutumisen rakenteelliset edellytykset Suomessa ja Ruotsissa vuosina 2015–2024 sekä analysoida poliittisten ja lainsäädännöllisten muutosten vaikutuksia hakemusmääriin ja kotoutumisen rakenteellisiin edellytyksiin. Tutkimuksen rajaus kohdistui maahanmuuttopolitiikan erojen ja kaksisuuntaisen kotoutumisen tarkasteluun. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoisuutta ja vahvistaa ammattilaisten osaamista yhdenvertaisten ja tehokkaiden kotoutumistoimien suunnittelussa. Opinnäytetyön menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimus pohjautui tutkimuskysymyksen määrittelylle kirjallisuushaulle sähköisistä tietokannoista, aineiston laadun arviointiin sekä aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin tieteellistä julkaisusta ja viranomaisraporteista.

Tutkimustuloksista nousi esiin, että turvapaikkahakemuksien määrät laskivat merkittävästi vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen nousten jälleen vuonna 2022 Ukrainan sodan vuoksi. Ruotsin politiikka muuttui humanitaarisesta kontrolli- ja turvallisuuslähtöiseksi vakiinnuttaen määräaikaiset luvat. Suomessa linja oli asteittaisempi ja hallinnollisesti johdonmukaisempi. Molemmissa maissa havaittiin haasteita, kuten henkilöllisyyden todentaminen, oikeusavun saatavuus ja pitkät käsittelyajat. Ruotsissa luottamus viranomaisiin heikentyi tiukentuneiden kontrollitoimien vuoksi.

Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että Suomen ja Ruotsin turvapaikkapolitiikat muodostavat institutionaalisen paradoksin, jossa vastakkaiset strategiat tuottavat samankaltaisia inhimillisiä kustannuksia. Ruotsin nopeat linjamuutokset lisäsivät nopeutta mutta rapauttivat yhdenmukaisuutta ja luottamusta. Suomen malli pyrkii säilyttämään oikeusvarmuuden, mutta resurssipula ja pitkät käsittelyajat vaarantavat laadun ja lisäsivät epävarmuutta.