Kuka pelkää pimeää - 4-7-vuotiaiden lasten pelot ja pelonhallintakeinot

Abstract

Yksi ihmisen perustunteista on pelko, sen tehtävä on suojata vaaroilta ja se auttaa meitä säilymään hengissä. Voimme käyttää pelkoa apuna välttääksemme jonkin epämiellyttävän asian tai saavuttaaksemme joitakin tavoitteita. Pelot auttavat lasta muun muassa kehitysongelmien ratkomisessa. Ne kiinnittävät vanhempien huomion lapsen kamppailuun ja saavat vanhemmat tukemaan lasta silloin, kun lapsi sitä tarvitsee.

Työmme tarkoituksena oli tutkia 4-7 -vuotiaiden lasten pelkoja ja pelkojen hallintakeinoja, lapsihaastattelua apuna käyttäen. Työssämme täytyi ottaa huomioon myös eettiset asiat, joten pyysimme vanhemmilta kirjallisesti luvan haastatella heidän lapsiaan. Tutkimusmenetelmänä oli kvalitatiivinen eli laadullinen työote.

Tutkimuksestamme voimme päätellä, että yleisimmät pelot 4-7 -vuotiailla olivat eläimiin, mielikuvitukseen, yksin jäämiseen ja pimeään liittyvät pelot. Televisiosta välittyy lasten maailmaan paljon pelkoa aiheuttavia asioita myös heidän välittömän lähiympäristönsä ulkopuolelta. Jo pelkästään televisio voi aiheuttaa eläimiin liittyviä pelkoja, esimerkiksi karhujen pelkääminen, jota tutkimuksessamme esiintyi usealla lapsella. Yleisimpiä pelkojen hallintakeinoja olivat muun muassa turvan hakeminen tutulta aikuiselta sekä pelottavasta tilanteesta poistuminen.

Fear is a basic human emotion. lts function is to protect us from danger and it helps enable our survival. Fear can be used to avoid unpleasant experiences or to achieve certain targets. A child's fears can help him or her to solve, amongst other things, problematic developmental issues. They force parents to notice their child's struggle and to provide support to the child when it is needed.

The main aim of this project work was to explore the fears experienced by four to seven-year-olds and the fear management mechanisms they employ. The children were individually interviewed and written parental consent was obtained, as ethical issues are involved when interviewing minors. A qualitative research approach was adopted.

The main findings of this research project can be summarised as follows: the most common fears experienced by four to seven-year-olds are those related to animals, being left alone and fear of the dark as well as several undefined fears as a consequence of a wild imagination. We found that several of the fears related to the outside world are directly projected into the children's lives via television. Television alone can be identified as the main cause of a fear of animals, e.g. a fear of bears, which was common amongst the children interviewed. The most common fear management mechanisms used by the children were, amongst other things, leaving a scary situation and finding comfort and safety from a familiar adult.