Anarkistisen teorian anti sosiaalityölle – case AA/NA-liike
Kontula, Anna (2026)
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602122822
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602122822
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä pohditaan, mitä annettavaa anarkistisella teorialla voisi olla ymmärryksellemme sosiaalityöstä. Pääaineistona käytän anarkistisesti organisoituneen AA/NA-liikkeen aktiivijäsenten haastatteluja, joita täydentää liikkeen kirjallisuus sekä etnografinen havainnointi. Aineiston tulkinta nojaa väljästi straussilaiseen grounded theoryyn sekä kanssatutkijuuden periaatteisiin.
Aineiston valossa AA/NA-liike kohtaa anarkistisen teorian ainakin kolmessa kohtaa: ymmärryksessään yksilönvapauden ja yhteisön hyvinvoinnin keskinäisriippuvuudesta, asettaessaan vertaisavun ammatillisten palvelujen edelle sekä kyvyssään tuottaa toimijuutta ja autonomiaa. Nämä kolme seikkaa myös näyttäisivät turvaavan AA/NA-toiminnan jatkuvuutta ja vaikuttavuutta tavalla, jota on erittäin haasteellista toteuttaa nykymuotoiseen ammatillisen sosiaalityöhön puitteissa.
Ammatillinen päihdetyö tukeutuu Suomessa jo nyt merkittävästi AA/NA-ryhmiin ja ilmeistä on, että sosiaalityön kenttä hyötyisi tällaisen toiminnan laajentumisesta. Ihmisten keskinäisavun ja itseorganisoitumisen vahvistuminen tukisi myös varautumista poikkeustilanteisiin.
Aineiston valossa AA/NA-liike kohtaa anarkistisen teorian ainakin kolmessa kohtaa: ymmärryksessään yksilönvapauden ja yhteisön hyvinvoinnin keskinäisriippuvuudesta, asettaessaan vertaisavun ammatillisten palvelujen edelle sekä kyvyssään tuottaa toimijuutta ja autonomiaa. Nämä kolme seikkaa myös näyttäisivät turvaavan AA/NA-toiminnan jatkuvuutta ja vaikuttavuutta tavalla, jota on erittäin haasteellista toteuttaa nykymuotoiseen ammatillisen sosiaalityöhön puitteissa.
Ammatillinen päihdetyö tukeutuu Suomessa jo nyt merkittävästi AA/NA-ryhmiin ja ilmeistä on, että sosiaalityön kenttä hyötyisi tällaisen toiminnan laajentumisesta. Ihmisten keskinäisavun ja itseorganisoitumisen vahvistuminen tukisi myös varautumista poikkeustilanteisiin.