Elämänhallinnan tunteen mittari nuorisopsykiatrisen hoitotyön työvälineenä
Kaivosoja, Eeva (2005)
Kaivosoja, Eeva
2005
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602243297
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602243297
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tarkastelen elämänhallinnan tunteen mittarin käyttöä hoitajan tekemässä nuorisopsykiatrisessa arvioinnissa. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi nuorten kokemuksia mittarin käytöstä. Tutkimuksen taustateoriana on Antonovskyn (1987) koherenssin tunteen teoria. Kyselylomakkeena käytettiin Antonovskyn alkuperäisversioista nuorille modifioitua versiota.
Tutkimus on laadullinen, tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla. KeskiPohjanmaan keskussairaalan nuorisopoliklinikalla tutkimukseen osallistui kaksi hoitajaa ja neljä nuorta. Kaksi kouluterveydenhoitajaa ja neljä kouluterveydenhuollossa asioivaa nuorta muodosti verrokkiryhmän. Aineisto käsiteltiin sisällönanalyysilla.
Tutkimustulosten mukaan sekä hoitajat että nuoret pitivät elämänhallinnan tunteen mittaria käyttökelpoisena nuoren haastattelussa. Nuorisopsykiatrisen poliklinikan hoitajat pitivät sitä hoitotyön tarpeen arvioinnissa yhtenä toimivana hoitotyön diagnosoinnin apuvälineenä. Sen tarve nähtiin myös nuoren myöhemmän hyvinvoinnin seurannassa varteenotettavana. Terveydenhoitajat arvioivat mittarin käytön soveltuvan erityistä huolta aiheuttavien nuorten kohdalla, ei rutiiniomaiseen käyttöön. Merkittävintä oli hoitajien havainto nuoren oman, subjektiivisen kokemuksen esiintulosta mittarin avulla.
Nuoret pitivät elämänhallinnan tunteen mittaria toimivana välineenä vuorovaikutuksen luomisessa. Nuoret löysivät mittarin avulla itsestään voimavaroja, ja erityisesti poliklinikalla käyneet nuoret korostivat sitä. He pitivät mittaria hyvänä apuvälineenä omien asioiden pohdinnassa. Nuoret korostivat mittarin kuvaavan parhaiten senhetkistä tilannetta ja olivat halukkaita seuraamaan kehitystään toistamalla sen.
Antonovskyn kehittämä elämänhallinnan tunteen mittari soveltuu vuorovaikutuksen kannalta psyykkisesti oireilevan nuoren arviointiin ja sen avulla saadaan uutta tietoa. Sitä voidaan käyttää sekä kouluterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa psyykkisen toimintakyvyn ja hoitotyön tarpeen arviointiin.
Tutkimus on laadullinen, tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla. KeskiPohjanmaan keskussairaalan nuorisopoliklinikalla tutkimukseen osallistui kaksi hoitajaa ja neljä nuorta. Kaksi kouluterveydenhoitajaa ja neljä kouluterveydenhuollossa asioivaa nuorta muodosti verrokkiryhmän. Aineisto käsiteltiin sisällönanalyysilla.
Tutkimustulosten mukaan sekä hoitajat että nuoret pitivät elämänhallinnan tunteen mittaria käyttökelpoisena nuoren haastattelussa. Nuorisopsykiatrisen poliklinikan hoitajat pitivät sitä hoitotyön tarpeen arvioinnissa yhtenä toimivana hoitotyön diagnosoinnin apuvälineenä. Sen tarve nähtiin myös nuoren myöhemmän hyvinvoinnin seurannassa varteenotettavana. Terveydenhoitajat arvioivat mittarin käytön soveltuvan erityistä huolta aiheuttavien nuorten kohdalla, ei rutiiniomaiseen käyttöön. Merkittävintä oli hoitajien havainto nuoren oman, subjektiivisen kokemuksen esiintulosta mittarin avulla.
Nuoret pitivät elämänhallinnan tunteen mittaria toimivana välineenä vuorovaikutuksen luomisessa. Nuoret löysivät mittarin avulla itsestään voimavaroja, ja erityisesti poliklinikalla käyneet nuoret korostivat sitä. He pitivät mittaria hyvänä apuvälineenä omien asioiden pohdinnassa. Nuoret korostivat mittarin kuvaavan parhaiten senhetkistä tilannetta ja olivat halukkaita seuraamaan kehitystään toistamalla sen.
Antonovskyn kehittämä elämänhallinnan tunteen mittari soveltuu vuorovaikutuksen kannalta psyykkisesti oireilevan nuoren arviointiin ja sen avulla saadaan uutta tietoa. Sitä voidaan käyttää sekä kouluterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa psyykkisen toimintakyvyn ja hoitotyön tarpeen arviointiin.