Varautuminen öljy- ja kemikaalivahinkoihin Itämeren muuttuvassa toimintaympäristössä. MARISEC-hankkeen tulokset ja suositukset
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2026
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-648-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-648-9
Tiivistelmä
Tähän julkaisuun on koottu IBA MARISEC -hankkeen avaintulokset ja niistä johdetut toimenpidesuositukset liittyen öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunnan varautumistason ylläpitoon Itämeren muuttuvassa toimintaympäristössä. Julkaisu kokoaa yhteen tutkimustietoa Itämeren alueen riskien muutoksista, torjuntakaluston toimivuudesta sekä torjuntaan liittyvistä käytänteistä. Julkaisu koostuu viidestä artikkelista, jotka on suunnattu erityisesti öljyntorjunnan parissa toimiville viranomaisille, päättäjille sekä muille sidosryhmille.
Itämeren öljy- ja kemikaalivahinkoriskejä tarkastellaan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ja asiantuntijatyöpajatyöskentelyn pohjalta. Tarkastelun kohteena ovat aiemmissa riskinarvioinneissa käytetyt lähestymistavat, niiden rajoitteet sekä toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset. Tulokset osoittavat, että riskimaisema on monimutkaistunut ja epävarmuus lisääntynyt, mikä korostaa ajantasaisen tietopohjan, päivitettyjen riskiarvioiden ja varautumisen merkitystä. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus osoitti, että aiemmissa riskianalyyseissa itäinen Suomenlahti nousee johdonmukaisesti alueeksi, jossa öljyvuodon todennäköisyys on suurin. Riskimaiseman muutosanalyysin tulokset puolestaan konkretisoivat, kuinka monenlaisiin muutoksiin torjuntatoimen tulisi lähitulevaisuudessa kyetä sopeutumaan.
Öljynkeräyskaluston soveltuvuutta vähäpäästöisten meriliikenteen polttoaineiden torjuntaan arvioitiin käytännön laitetesteillä. Testeissä arvioitiin nykyisen öljynkeräyskaluston keräystehokkuutta meriliikenteen dieselöljyn ja vähärikkisen raskaspolttoöljyn keräämiseen vedestä. Tulokset osoittavat, että polttoaineiden ominaisuudet vaikuttavat merkittävästi niiden kerättävyyteen ja että nykyisten keräinratkaisujen toimivuutta ei voida pitää itsestään selvänä. Tämä korostaa testauksen ja kaluston monipuolistamisen tarvetta torjuntavalmiuden ylläpitämiseksi.
Öljyntorjunnan harjoitustoimintaa ja rantatorjunnan käytänteitä tarkasteltiin viranomaisille suunnatun kyselyn, asiantuntijatyöpajojen sekä kansainvälisen vertailun pohjalta. Tulokset osoittavat, että harjoitustoiminnan vähentyminen heikentää henkilöstön valmiuksia ja kaventaa käytössä olevaa menetelmävalikoimaa. Lisäksi tunnistettiin tarve määritellä harjoitustoiminnan vähimmäistaso, kehittää kustannustehokkaita harjoitusmalleja sekä vahvistaa kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä.
Julkaisun päätösartikkeli tiivistää ja kokoaa yhteen keskeiset tuloksista johdetut suositukset varautumistason ajantasaistamiseksi muuttuvassa riskimaisemassa. Suositusten kohderyhminä ovat niin poliittiset päättäjät, strategisen tason viranomaiset kuin myös operatiivisesta merellisten öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunnasta vastaavat viranomaiset.
Itämeren öljy- ja kemikaalivahinkoriskejä tarkastellaan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ja asiantuntijatyöpajatyöskentelyn pohjalta. Tarkastelun kohteena ovat aiemmissa riskinarvioinneissa käytetyt lähestymistavat, niiden rajoitteet sekä toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset. Tulokset osoittavat, että riskimaisema on monimutkaistunut ja epävarmuus lisääntynyt, mikä korostaa ajantasaisen tietopohjan, päivitettyjen riskiarvioiden ja varautumisen merkitystä. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus osoitti, että aiemmissa riskianalyyseissa itäinen Suomenlahti nousee johdonmukaisesti alueeksi, jossa öljyvuodon todennäköisyys on suurin. Riskimaiseman muutosanalyysin tulokset puolestaan konkretisoivat, kuinka monenlaisiin muutoksiin torjuntatoimen tulisi lähitulevaisuudessa kyetä sopeutumaan.
Öljynkeräyskaluston soveltuvuutta vähäpäästöisten meriliikenteen polttoaineiden torjuntaan arvioitiin käytännön laitetesteillä. Testeissä arvioitiin nykyisen öljynkeräyskaluston keräystehokkuutta meriliikenteen dieselöljyn ja vähärikkisen raskaspolttoöljyn keräämiseen vedestä. Tulokset osoittavat, että polttoaineiden ominaisuudet vaikuttavat merkittävästi niiden kerättävyyteen ja että nykyisten keräinratkaisujen toimivuutta ei voida pitää itsestään selvänä. Tämä korostaa testauksen ja kaluston monipuolistamisen tarvetta torjuntavalmiuden ylläpitämiseksi.
Öljyntorjunnan harjoitustoimintaa ja rantatorjunnan käytänteitä tarkasteltiin viranomaisille suunnatun kyselyn, asiantuntijatyöpajojen sekä kansainvälisen vertailun pohjalta. Tulokset osoittavat, että harjoitustoiminnan vähentyminen heikentää henkilöstön valmiuksia ja kaventaa käytössä olevaa menetelmävalikoimaa. Lisäksi tunnistettiin tarve määritellä harjoitustoiminnan vähimmäistaso, kehittää kustannustehokkaita harjoitusmalleja sekä vahvistaa kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä.
Julkaisun päätösartikkeli tiivistää ja kokoaa yhteen keskeiset tuloksista johdetut suositukset varautumistason ajantasaistamiseksi muuttuvassa riskimaisemassa. Suositusten kohderyhminä ovat niin poliittiset päättäjät, strategisen tason viranomaiset kuin myös operatiivisesta merellisten öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunnasta vastaavat viranomaiset.