Työhyvinvoinnin kehittäminen varhaiskasvatuksessa: Pallo on sinulla!
Härkönen, Heidi (2026)
2026
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602263434
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602263434
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvointia. Mielenkiinto varhaiskasvatuksen työhyvinvoinnin kehittämiseen syntyi niin vallalla olevasta varhaiskasvatuksen henkilöstön kokemasta paineesta yhteiskunnallisesta näkökulmasta kuin omasta kiinnostuksesta tukea henkilöstöä ennaltaehkäisevästi. Opinnäytetyön kohteena olevan varhaiskasvatusyksikön henkilöstökyselyistä oli noussut tarve kehittää työhyvinvointia, mikä tuki päätöstä kohdistaa tutkimuksellinen kehittämistyö kyseisen yksikön työhyvinvoinnin kehittämiseen.
Varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvointiin vaikuttavat jatkuvassa muutoksessa olevat työolot, jossa painetta aiheuttaa niin lainsäädännön tarkentuminen, huoltajien muuttuvat tarpeet, lasten lisääntyvät tuen tarpeet kuin resurssipula. Varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteen tuleva muutos vuonna 2030, jolloin lastenhoitajien tarve vähenee ja varhaiskasvatuksen opettajien ja -sosionomien tarve lisääntyy, vaikuttaa jo nyt omalta osaltaan henkilöstön työhyvinvointiin. Kevan tilastojen mukaan varhaiskasvatushenkilöstöllä oli vuonna 2024 kohonnut työkyvyttömyysriski ja enemmän sairauspoissaoloja muuhun kunta-alaan verrattuna.
Kehittämistyössä työpajatyöskentelyn avulla henkilöstön ideat ja kokemukset saivat tulla esiin. Työpajatyöskentelyssä henkilöstöä osallistettiin keskustelemaan ja tuottamaan visuaalisesti ideoita DRAMMA-mallin mukaisista teemoista, jotka ovat työstä irrottautuminen, rentoutuminen, omaehtoisuus, taidon hallinta, merkityksellisyys ja yhteenkuuluvuus. Henkilöstö osallistui vapaaehtoisesti työpajoihin ja sen jälkeen työhyvinvointikyselyyn.
Monimenetelmäisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia keinoja henkilöstöllä on oman työhyvinvoinnin ylläpitämiseen ja millaisia ideoita työhyvinvoinnin kehittämiseksi nousisi. Kerätty aineisto analysoitiin ensin DRAMMA-mallin teemojen mukaan deduktiivisen sisällönanalyysin keinoin, minkä jälkeen jatkettiin induktiivisella sisällönanalyysillä nousevien teemojen mukaan.
Induktiivisen analyysin tuloksena aineistosta nousi kahdeksan teemaa, jotka muotoutuivat Työhyvinvointikorteiksi. Virkistystoiminta kuvastaa työhyvinvoinnillista yhteistä toimintaa, johon jokainen voi liittyä vapaaehtoisesti eikä se liity työhön. Taukojen kehittäminen nousi keskeiseksi teemaksi, osallistujat kokivat, että taukotilaa tulisi kehittää ja taukoja tulisi arvostaa. Tunneilmapiiriin kiteytyvät positiiviset tunteet, joita jokainen haluaisi kohdata työssään ja joita jokainen voi tuoda yhteisöön. Oman ajan vaaliminen nousi merkitykselliseksi yksilöiden kehittämisen kohteeksi. Taidon hallinta on niin työssä kuin vapaa-ajalla tapahtuvaa mielekästä uuden oppimista, mikä ei liity kuitenkaan työhön. Palautumisen laatuun panostaminen koettiin tärkeäksi, samoin tietoinen työstä irrottautuminen. Luonto koettiin merkittävänä rentouden ja palautumisen paikkana.
Varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvointiin vaikuttavat jatkuvassa muutoksessa olevat työolot, jossa painetta aiheuttaa niin lainsäädännön tarkentuminen, huoltajien muuttuvat tarpeet, lasten lisääntyvät tuen tarpeet kuin resurssipula. Varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteen tuleva muutos vuonna 2030, jolloin lastenhoitajien tarve vähenee ja varhaiskasvatuksen opettajien ja -sosionomien tarve lisääntyy, vaikuttaa jo nyt omalta osaltaan henkilöstön työhyvinvointiin. Kevan tilastojen mukaan varhaiskasvatushenkilöstöllä oli vuonna 2024 kohonnut työkyvyttömyysriski ja enemmän sairauspoissaoloja muuhun kunta-alaan verrattuna.
Kehittämistyössä työpajatyöskentelyn avulla henkilöstön ideat ja kokemukset saivat tulla esiin. Työpajatyöskentelyssä henkilöstöä osallistettiin keskustelemaan ja tuottamaan visuaalisesti ideoita DRAMMA-mallin mukaisista teemoista, jotka ovat työstä irrottautuminen, rentoutuminen, omaehtoisuus, taidon hallinta, merkityksellisyys ja yhteenkuuluvuus. Henkilöstö osallistui vapaaehtoisesti työpajoihin ja sen jälkeen työhyvinvointikyselyyn.
Monimenetelmäisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia keinoja henkilöstöllä on oman työhyvinvoinnin ylläpitämiseen ja millaisia ideoita työhyvinvoinnin kehittämiseksi nousisi. Kerätty aineisto analysoitiin ensin DRAMMA-mallin teemojen mukaan deduktiivisen sisällönanalyysin keinoin, minkä jälkeen jatkettiin induktiivisella sisällönanalyysillä nousevien teemojen mukaan.
Induktiivisen analyysin tuloksena aineistosta nousi kahdeksan teemaa, jotka muotoutuivat Työhyvinvointikorteiksi. Virkistystoiminta kuvastaa työhyvinvoinnillista yhteistä toimintaa, johon jokainen voi liittyä vapaaehtoisesti eikä se liity työhön. Taukojen kehittäminen nousi keskeiseksi teemaksi, osallistujat kokivat, että taukotilaa tulisi kehittää ja taukoja tulisi arvostaa. Tunneilmapiiriin kiteytyvät positiiviset tunteet, joita jokainen haluaisi kohdata työssään ja joita jokainen voi tuoda yhteisöön. Oman ajan vaaliminen nousi merkitykselliseksi yksilöiden kehittämisen kohteeksi. Taidon hallinta on niin työssä kuin vapaa-ajalla tapahtuvaa mielekästä uuden oppimista, mikä ei liity kuitenkaan työhön. Palautumisen laatuun panostaminen koettiin tärkeäksi, samoin tietoinen työstä irrottautuminen. Luonto koettiin merkittävänä rentouden ja palautumisen paikkana.