Hiominen ja hiomiskustannuksien vähentäminen konepajatuotannossa
Korva, Mika (2005)
Korva, Mika
2005
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603043710
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603043710
Tiivistelmä
Kalajoen Konepaja on PPTH Nordeniin kuuluva teräsrakenteita valmistava yritys PohjoisPohjanmaalla. Kalajoen Konepaja on niin sanottu hitsaavakonepaja, jonka päävalmistusmenetelmät ovat hitsaus- ja levytyöt. Hitsauksen ja levytöiden ohella tärkeä valmistusmenetelmä hitsaavan konepajan tuotannossa on hionta. Hiontaa käytetään pääasiassa teräksisten tuotteiden viimeistelyyn sekä hitsaussaumojen puhdistukseen ja avaamiseen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia hiontaa työmenetelmänä Kalajoen Konepajan tuotannossa ja määrittää hionnasta aiheutuvat kustannukset sekä etsiä keinoja kustannusten vähentämiseksi. Tutkimus aloitettiin perehtymällä ongelmaan ja etsimällä keinoja ongelman ratkaisemiseksi. Ongelman ratkaisuun tarvittiin lähtötiedot. Tutustuminen hiontaan ja hiontavälineisiin sekä koneisiin Kalajoen Konepajalla auttoi löytämään oleelliset lähtötiedot. Lähtötietoihin kuuluivat esimerkiksi energian käyttö, hiomavälineet ja -koneet sekä hiontatyö. Lähtötietojen hankintavaiheessa oli mietittävä mitkä tiedot ovat olennaisia sekä mistä ja millä keinoin tutkimuksen tarpeita vastaavan tiedon voi vähimmällä työllä hankkia. Lähtötiedoista päästiin lähtöarvoihin. Lähtöarvot saatiin suoraan PPTH:n käyttämästä järjestelmästä, vastuualueiden henkilöiltä ja kokeellisesti määrittämällä. Lähtöarvot olivat välituloksia, joista laskettiin lopputulokset eli hionnasta aiheutuvat kustannukset. Lopputulokset saatiin lähtötiedoista työssä määritetyistä kaavoista laskemalla.
Tulokset jaettiin kuuteen eri ryhmään kustannusten aiheuttajien mukaan. Kustannusryhmät olivat hiontatyö, aputyö, energia, välineet, koneet ja muut. Ryhmäkohtaisesta kustannustarkastelusta nähtiin mistä suurimmat kustannukset syntyvät ja näin voitiin kustannuksia vähentävät toimenpiteet kohdistaa oikein. Hiontatyön kokonaiskustannuksiksi saatiin 184 000 € vuodessa ja prosentuaaliset osuudet jakautuivat seuraavasti: hiontatyö 65 %, aputyö 11 %, energia 1 %, välineet 7 %, koneet 11 % ja muut 5 %. Tuloksista voitiin nähdä ylivoimaisesti suurimmaksi kustannuseräksi hiontatyökustannukset. Tuloksista voitiin päätellä, että parhaat säästöt saavutettaisiin vähentämällä suurinta ryhmää eli hiontatyöaikaa. Hiontatyöajan vähentämiseksi parhaat keinot voitiin todeta olevan hiomisen tehostaminen tai hiottavien kohteiden määrän pienentäminen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia hiontaa työmenetelmänä Kalajoen Konepajan tuotannossa ja määrittää hionnasta aiheutuvat kustannukset sekä etsiä keinoja kustannusten vähentämiseksi. Tutkimus aloitettiin perehtymällä ongelmaan ja etsimällä keinoja ongelman ratkaisemiseksi. Ongelman ratkaisuun tarvittiin lähtötiedot. Tutustuminen hiontaan ja hiontavälineisiin sekä koneisiin Kalajoen Konepajalla auttoi löytämään oleelliset lähtötiedot. Lähtötietoihin kuuluivat esimerkiksi energian käyttö, hiomavälineet ja -koneet sekä hiontatyö. Lähtötietojen hankintavaiheessa oli mietittävä mitkä tiedot ovat olennaisia sekä mistä ja millä keinoin tutkimuksen tarpeita vastaavan tiedon voi vähimmällä työllä hankkia. Lähtötiedoista päästiin lähtöarvoihin. Lähtöarvot saatiin suoraan PPTH:n käyttämästä järjestelmästä, vastuualueiden henkilöiltä ja kokeellisesti määrittämällä. Lähtöarvot olivat välituloksia, joista laskettiin lopputulokset eli hionnasta aiheutuvat kustannukset. Lopputulokset saatiin lähtötiedoista työssä määritetyistä kaavoista laskemalla.
Tulokset jaettiin kuuteen eri ryhmään kustannusten aiheuttajien mukaan. Kustannusryhmät olivat hiontatyö, aputyö, energia, välineet, koneet ja muut. Ryhmäkohtaisesta kustannustarkastelusta nähtiin mistä suurimmat kustannukset syntyvät ja näin voitiin kustannuksia vähentävät toimenpiteet kohdistaa oikein. Hiontatyön kokonaiskustannuksiksi saatiin 184 000 € vuodessa ja prosentuaaliset osuudet jakautuivat seuraavasti: hiontatyö 65 %, aputyö 11 %, energia 1 %, välineet 7 %, koneet 11 % ja muut 5 %. Tuloksista voitiin nähdä ylivoimaisesti suurimmaksi kustannuseräksi hiontatyökustannukset. Tuloksista voitiin päätellä, että parhaat säästöt saavutettaisiin vähentämällä suurinta ryhmää eli hiontatyöaikaa. Hiontatyöajan vähentämiseksi parhaat keinot voitiin todeta olevan hiomisen tehostaminen tai hiottavien kohteiden määrän pienentäminen.